Minulla on neljäs lämmityskausi menossa Veda 35M -kattilalla. Aikaisempaa kokemusta puulla lämpiävistä keskuslämmityskattiloista ei juurikaan ole, mutta takkaa olen lämmittänyt aikaisemmin useita vuosia. Tässä vaiheessa koulutusta luulisi, että Vedan lämmittämisestäkin olisi jonkinlainen kokemus - ja niin onkin, viitisensataa lämmityskertaa - mutta aina se jaksaa yllättää vaikeudellaan.
Päädyin Vedaan yksinkertaisen rakenteen ja isohkon varastopesän takia. Myös kattilan etupuolella oleva puhallin vaikutti hyvältä idealta, kun palamisen loputtua se sammuessaan sulkee myös ilmaläpän, eli käytännössä sulkee pellin itse. Ensimmäisellä lämmityskaudella puut olivat isokokoista, hieman vääräsyistä mäntyä, jotka asettuivat pesään aika ilmavasti. Oletus oli, että 1400 litran varaajan lämmittämiseksi pitäisi polttaa täysi pesällinen ja tätä oletusta noudatin. Yllättävän usein kävi niin, että pesä lähti hyvin palamaan, mutta noin puolen tunnin kohdalla alkoi tapahtua kummia ja maailma peittyi harmaaseen savuun, jota tuli hormin täydeltä. Ilmiö näytti johtuvan toisiopalon tukahtumisesta, jota edelsi tälläkin hetkellä toisessa ketjussa käsittelyssä oleva resonointi/humppausvaihe. Naapurin seinään on alle kymmenen metriä, joten kyseessä on varsin kiusallinen ilmiö.
Aluksi laitoin tämän harjoittelun ja osaamattomuuden piikkiin ja vähän laskin vääräsyisten puittenkin syyksi, kun puiden välissä oli tilaa palon levitä koko pesään samaan aikaan. Jossain vaiheessa opin, että palaminen lähtee uudelleen käyntiin vain puhallin sammuttamalla ja täyttöluukku avaamalla, eli vapaalla vedolla. Joskus luukun sai sulkea vartin kohdalla, joskus piti polttaa tuntikin ennen kuin palaminen jäi käyntiin luukku sulkiessa. Loppupesällinen useimmiten paloi nätisti loppuun, mutta ei aina. Ja tätä tukehtumista ei tapahtunut joka kerta, mutta mahdollisesti useammin kuin joka toinen kerta. Olin valmistajaankin yhteydessä useamman kerran, mutta ainoa heiltä saatu apu oli arinan reiän päälle tuleva lattarauta, joka esti palokaasuaukon tukkeutumisen puun pudotessa sopivaan kohtaan. Tämä poisti pienen osan tukehtumiskuolemista, mutta ei kaikkia.
Välillä poltin hieman suorempaa raitaa yms. paremmalla menestyksellä kuin mäntyä, mutta missään vaiheessa onnistumisprosentti ei ole ollut kovin hyvä. Kolmannen lämmityskauden aloitin isokokoisella puhtaalla ylivuotisella koivulla. Aluksi tuntui, että tilanne helpottui aikaisempaan verrattuna, mutta vuodenvaihteen jälkeen ongelmia alkoi taas olla enemmän kuin tarpeeksi. Oma olettamukseni oli/on, että puut olivat kuitenkin pressun alla kuivattuna ylivuotisenakin aluksi kosteita ja ne kuivuivat talven aikana paremmassa suojassa ollessaan, jolloin palaminen alkoi taas useammin levitä koko pesään kerralla. Tämä palamisen teho taas on liikaa kattilan ilmansyötölle ja palaminen tukahtuu. Kolmannen lämmityskauden keväällä aloin pitää tarkkaa päiväkirjaa palamisen onnistumisesta ja tulos tässä vaiheessa kokeiluja on yllättävän huono. Oikeastaan ainoat (lähes) toistuvasti onnistuneet kerrat ovat tapahtuneet pystykuivalla isolla kuusella. Ylivuotisella ja lisäksi vähintään muutaman päivän sisällä kuivatulla isolla koivulla epäonnistumisaste on noin 80%.
Alkuperäisen asennuksen jälkeen olen lisännyt puhaltimeen kierroslukusäätimen, kun tehtaan jäljiltä ilmamäärää säädetään keskipakopuhaltimen jälkeisen ilmaläpän vastapainon paikalla. Lisäksi 7 metrisessä D180 harkkohormissa on nykyisin vedonrajoitin. Viimeisin lisäys on kanava, joka syöttää myös toisioilman samalla paineella kuin ensiöilmakin menee. Alkuperäisessä konstruktiossahan ensiöilma syötetään paineella ja toisioilman pitäisi mennä vapaalla vedolla. Tämä viimeisin lisäys on vähentänyt huomattavasti taipumusta resonointiin/humppaukseen (en täysin näe eroa), kun humputtava palokaasu ei pääsekään toisioilma-aukosta kattilahuoneeseen, vaan puhallin pakottaa sen hormiin. Kuitenkin, jos laitan täyden pesällisen palamaan, toisiopalo tukehtuu kokonaan noin puolen tunnin kohdalla ja maailma täyttyy savusta.
Pesään mahtuu änkeämällä noin 45 kiloa kuivaa koivua, mikä käytännössä riittää nostamaan varaajan lämpötilan 22°C:sta 100°C:een. Nyt olen tehnyt kokeiluita pienemmällä puumäärällä. Alle 20 kg kerralla toimii yllättävänkin hyvin, mutta puuni ovat varsin järeitä ja mikäli kappalemäärä pesällisessä jää kovin pieneksi, palaminen tahtoo hiipua (erotuksena tukehtumisesta, joka ei tapahdu vähitellen vaan äkkiä) ja taas savuttaa, joskaan ei niin paljoa kuin palon tukehtuessa. Raja tulee vastaan noin 30 kg kohdalla ja tätä suuremmat puumäärät saavat toisiopalon tukehtumaan jokseenkin varmasti. Jokaisessa törmäämässäni lähteessä sanotaan, että alapaloisen kattilan tehoa säädetään ensiöilmamäärällä, mutta tämän kattilan kohdalla ainoa tehonsäätökeino tuntuu olevan kerralla sisään laitetun latauksen koko. Jostain syystä palorintama kasvaa arinan pinnasta (lähes) poikkeuksetta koko puumäärään.
Nyt tullaan siihen, että miksen sitten polta 20 kg kerrallaan. Tällä hetkellä teenkin niin, mutta työmäärä ja vaiva ovat aika tavalla eri luokkaa, jos on mitoittanut kattilan ja varaajan lämmitettäväksi yhdellä pesällisellä ja vertaa sitä kahden tunnin kohdalla tarvittavaan lisäykseen. Ainakin kattilan sytyttäminen illalla nukkumaan mennessä tai aamulla ennen töihin lähtöä ovat tekemättömiä vaihtoehtoja ja töitten jälkeen kotoa poistuminen ei ole mahdollista lämmityspäivänä.
Joku voi nyt ihmetellä, miksen ole jo tehnyt tarvittavaa johtopäätöstä itse ja vaihtanut kattilamerkkiä. Mielessä tämä vaihtoehto pyörii erittäin hyvänä sellaisena, mutta sitä minä ihmettelen, että keskustelupalstoilla ei ole puolta sanaa vastaavista ongelmista ja lisäksi valmistaja on kirkkain silmin vakuuttanut tehneensä Suomeen 250 kpl näitä kattiloita ja minä olen ainoa, jolla tällaisia ongelmia on.
Kuten oletinkin, tarinasta tuli jo nyt pitkä, eikä se sisällä läheskään kaikkia yksityiskohtia. Olen tehnyt lukemattomia erilaisia testauksia erilaisilla ilmamäärillä jne, mutta lopputulokseen, eli kattilan tukahtumistaipumukseen ja siitä seuraavaan jumalattomaan savutukseen niillä ei ole ollut sanottavaa vaikutusta. Tällä palstalla tuntuu olevan muutamia konkareita, joilla on syvällistäkin tietoa puun polttamisesta ja puukattiloista. Toivon, että maltoitte lukea selostukseni läpi ja tehdä ne muutamat lisäkysymykset, joilla päästään jutunjuuresta kunnolla kiinni. Olen erittäin kiinnostunut kuulemaan teidän neuvojanne, joilla kattilaa vielä voisi yrittää saada toimimaan säällisesti. Itseltä alkaa tämän ideoinnin suhteen takki olla aika tyhjä.
Kiitän ja kumarran jo etukäteen!
