Veda 35M toisiopalo tukahtuu - Neuvoja?

[Tapsar]

Voi ihme, tuollahan on vaikka mitä.

Kalliiksi tulee..

Ei nuo punokset ihan älyttömiä maksa, kannattaa kysyä hintaa ja saako lyhyempiä pätkiäkin.

[repa]

Repäisin säkistä käyttöohjeen ja se on tässä pöydällä. Tää on Vetonit tuote K raudasta. Tulenkestävyydeksi mainitaan 1300 C.
Tässä lämpötilassa rauta on valkohehkuinen eikä kestä mitään ja sulaa 1530 C. Tulenkestävyys tarkoittaa että teräs kestää korkeaa lämpötilaa hapettumatta. Se on kuitenkin aina alle 1000 C. Ruostumaton ei ole ainakaan parempaa.

Vaikein rasitus tulee kun suurta levyä kuumennetaan paikallisesti keskeltä. Niinpä valun maksimikooksi on mainittu 80x80 senttiä. Se että liekin lämpötilaksi lasketaan 1500 C on toiveajattelua, eikä se kohdistu arinaan. Arinakiven läpi pitäisi kulkea vain poltettavaa kaasua, mikäli ymmärrän.
Jos viitsii tehdä muotin, kiven hinnaksi tulee 30 € kannattaa kokeilla.

Kaasutuskattilassa syntyvien kaasujen, H2, CO ja CH4, palamislämpötila vapaassa ilmassa on sangen korkea.
Vetyliekin lämpötila ilmassa on liki 2600 °C, metaanin yli 1900 °C ja CO n. 1900 °C. Tulitikkukin yltää
1500 °C.
Kuuminkohta on pienellä alueella eikä onneksi kohdistu suoraan arinaan. Kuumapiste säteilee voimakkaasti
lämpöä ja lämpötila laskee etäisyyden neljössä.

Metallien lämpökäsittelyt tapahtuu yleensä 300 - 1100 °C alueella hallitusti, mikä ei toteudu tulisijoissa.
Toistuva kuumentuminen yli 800 °C on tuhoisaa melkein kaikille metalleille. Tyypillinen ilmiö on että
pinta oksidoituu. Kun oksidi on tilavuudeltaan pienempää kuin perusaine, pinta hilseilee ja oksidoituminen
jatkuu syvempiin kerroksiin. Runsas kromiseostus hidastaa oksidoitumista syvemmälle.

Itelläkin arinaremontti edessä. Nykyinen on palasista koottu metallikannakkeiden päälle. Kannakkeet ei oikein kestä
yhtäkään lämmityskautta. Ilmeisesti tehtävä niin että kannakkeet jäävät jotenkin valetun arinan suojaamiksi olematta
kuitenkaan valun sisässä.
Toinen idea vois olla että kannakkeet olis suht massiivisia ja hyvin lämpöä johtavia, vaikkapa siten että kahden
ferriittisen aineen välissä olis kuparilevy, jonka toinen sivu olis kattilan sivuseinää vasten ? Antaa ajatuksen kypsyä!

Tolla se tulitikku:

http://www.allpowerlabs.com/wp-content/uploads/2012/08/FlamingMatch1-886x1024.png

[Iskä]

Ei nuo punokset ihan älyttömiä maksa, kannattaa kysyä hintaa ja saako lyhyempiä pätkiäkin.

Juu, en minä sitä yksikköhintaa, mutta kun on paljon yksikköjä, niin kertyyhän siitä.

[Iskä]

Mulla on palopesän katto valettu. Leveys on justiin 47 cm ja paksuus 6 cm. Se on pirun vahvaa ainetta. Ei tarvi tehdä kaarta. Mulla se lämpiää 700 asteeseen ja tää on ollut 5 vuotta paikallaan. Ei mitään rapautumaa.

Valuun ei saa laittaa mitään teräksiä. ( Voi siitä tietenkin kaarenkin tehdä) Valoin muotiin ja seuraavana päivän irti. sitten kuivatin vähintään 2 viikkoa pannuhuoneessa. Ei kastella. Valuun ei saa sekoittaa mitään sementtiä tai kalkkia ym. Ohjeen mukaan lämmitetään hitaasti, mutta minä olen tehnyt heti täydet tulet. Valu sintraantuu kun se kuumenee ja saavuttaa lopullisen lujuutensa. Esimerkiksi kivilaikka ei pysty siihen yhtään.
Jos tekee reiän, siihen voi laittaa sopivan puukalikan ja ottaa sen pois muutaman tunnin päästä kun valu on vähän sitoutunut. Kun puu turpoaa, sitä ei saa mitenkään myöhemmin ehjänä irti. Aine maksaa 1,5 € kilolta ja tarvitaan vain vettä ja sekoitusta.

Oikeassa olet siinä, että nykymuotoinen teräksinen arina tulee olemaan ikuinen murheenkryyni. Olen tässä hiukan mietiskellyt ja innostunutkin tuosta ehdottamastasi.

Skeptikolla on muutama kysymys siitä sinun palotilan katostasi:
- Onko se kaikilta sivuilta tuettu?
- Onko siinä jonkinlaista aukkoa?
- Päällä ei liene muuta kuormaa kuin omapaino?
- Mitä yläpuolella on / lämpötila yläpuolella?

Arinasovelluksessa tukea ei saa kuin kahdelle sivulle. Arinan aukko on iso heikennys eniten rasitettuun kohtaan. Tasaisesti jakaantuneen omapainon (~50 kg) lisäksi mahdollisesti keskittynyttä ja dynaamistakin kuormaa toiset 50 kg.

Ajatellessa tuli mieleeni, että kolminivelkaari voisi toimia. Siihen ei tarvitsisi jättää välyksiä, kun lämpölaajeneminen pääsisi tapahtumaan ylöspäin (Ainakin teoriassa.. Entäs sitten, kun puut holvaavatkin pesän seiniin tai törmäävät kattoon? Hmmm). Taivutusmomentti menisi murto-osaan ja pääasiallinen rasitus olisi puristus.

Kaupassa tehdyissä keraamisissa pesissä ei taideta kovin suuria aukkoja ylittää taivutetulla rakenteella. Pitääpä tutkia, kuinka muut ovat asian ratkaisseet. Sinänsä idea keraamisesta arinasta on loistava. Ei tarvitsisi enää tunkkailla sitä iänikuista kippuraa peltiä vähintään vuosittain.

[Iskä]

Ja sitten päivän epistolaan. Tänään oli siis ensimmäinen kokeilu täydellä pesällisellä. Tai tarkemmin sanottuna ei ihan täydellä, mutta melkein, kun kynsitulien jälkeen en rohjennut laittaa kuin 35 kg latauksen. Tuli se kuitenkin melkein täyttöaukon ylälaitaan ja ennen arinan tiivistämistä tästä olisi seurannut 80% todennäköisyydellä ongelma. Muutoksena edelliseen polttokertaan oli erilainen ensiöilman säätötapa. Arvasin uudelle saman säädön kuin vanhalle perustuen sen painotetun läpän aukeamaan ja pienensin hiukan siitä. Lisäksi tiivistelin arinan etureunaa tuhkalla ja ilmeisesti onnistuin tukkimaan lopunkin vuodon.

Tämä oli sitten ensimmäinen onnistunut polttokerta niistä ennen kattoon hyppäämistä odottamastani kymmenestä. Poltto oli ensimmäisten 10 minuutin jälkeen melko lailla savuton. Savukaasut tahtoivat hiukan tempoa yli kolmensadan, olisiko 315°C ollut korkein lukema. Yhteensä 42 kg puita paloi sytyttämisestä puhaltimen sammumiseen noin 6,5 h, josta keskitehoksi tulee 26,5 kW. Aiemmilla kerroilla en ole kellottanut ihan näin pitkälle, edellisiin kertoihin vertailukelpoinen tulos on noin 31 kw. Vaikuttaa jo melko järkevältä keskiteholta. Tuli paloi hiljakseen, tasaisesti ja rauhallisesti, mutta kuitenkaan minkäänlaista kituuttamisen meininkiä siinä ei ollut. Vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta. Seuranta jatkuu.

[Muukalainen]

Hyvä että onnistumisia alkaa tulla. Niin kuin sanoin ongelmat on luoto ratkottaviksi. 

[Iskä]

Se on tottumattomalle uskomaton tunne, kun kattila vastaakin säätöön.

Ettei olisi liian helppoa, päätin kaivaa vähän verta nenästäni. Keli olikin yllättävän jäähdyttävä ja energia ei olisi riittänyt ihan aamuun asti. Laitoin siis sytykkeet palamaan ja päälle 38 kg klapeja. Pienimmät laitoin alimmaksi. Pientä aika lailla samanlainen määrä, kuin olen kynsitulissa polttanut. Lähti hitaanlaisesti palamaan, hiukan savuisella liekillä. Ulkona on tuulista ja hämärääkin jo oli, mutta ainakaan en nähnyt sanottavaa savutusta missään vaiheessa. Hitaan käynnistymisen lisäksi ei muita ongelmia ole näkynyt. Silti se tuli perusteltua, miksi kynsitulia poltellaan.

Maallikkona voisi ajatella, että jos pesän alaosassa on pientä puuta ja ylempänä vähän isompaa, pienet palaisivat ensin ja esilämmittäisivät isompia. Miksi ne pienet kuitenkin palavat yksinään kynsitulina paremmin, kuin koko pesällisen alla?

[Iskä]

Laitanpa parin lämmityskerran päivityksen tännekin. Paluu arkeen on tapahtunut. Näistä ensimmäisellä kerralla ei oikein tahtonut nostaa savukaasun lämpöä yli 250°C ja palaminen kitui. Jouduin lisäämään ensiötä, vaikka olosuhteet olivat muuten pysyneet samanlaisina. Lisäämisen jälkeen loppupesällinen sujui kutakuinkin ongelmitta. Ajattelin tämän johtuvan siitä, että oli ennen pesällisen polttamista avannut ison luukun ja tuhkaa karisi pois arinan reunalta. Yritin sitä laittaa ennen sytyttämistä takaisin, mutta ilmeisesti onnistumatta.

Toinen tutulla tavannut lämmityskerta oli tänään. Ensimmäiseksi asettelin tuhkat paremmin arinan reunoille tiivistääkseni sen paremmin. Ensimmäinen vastoinkäyminen tuli heti sytyttäessä. Onnistuneilla lämmityskerroilla (tiiviin arinan kanssa) sytyttäminen on ollut helppoa. Olen antanut ensin palaa jonkin aikaa vapaalla vedolla ja sitten käynnistänyt puhaltimen. Tällä kertaa aivan samalla tavalla toimien täyttöluukun sulkeminen ja puhaltimen käynnistys sammutti palon. Härnäämällä ja ilmamäärää reilusti suurentamalla sain palamaan ja hetken aikaa näyttikin ihan hyvältä. Poltin siis ensin kynsitulet. Lisätessäni puolen tunnin paikkeilla pesän täyteen palautin ilmamäärän onnistuneitten kertojen lukemaan. Pesällinen lähti nätisti palamaan ja nosti nopeasti savukaasut 300°C, eli vahvasti paloi. Minulla ei ollut mahdollisuutta jäädä vierestä seuraamaan. Seuraavan kerran kävin katsomassa puoli tuntia lisäämisestä. Yllätyksenä toisiopesä olikin musta. Täyttöluukku avaamalla lähti palamaan, eli täysin samanlainen toiminta, kuin mihin olen saanut tähänkin asti tottua. Sain polttaa luukku auki tunnin verran ennen kuin suostui taas jäämään palamaan puhaltimen kanssa. Savutuksesta ei ole tukahtumisen kohdilta mitään havaintoa tuulen suunnasta johtuen, mutta aika messevää se lienee ollut.

Ilmeisesti arina siis vuotaa taas. Olisi tosiaan olettanut tiivistyksen olevan pitkäikäisempi. Tässähän on vasta muutama pesällinen poltettu. Ennen seuraavaa pesällistä tiivistän arinan ohuen kovan villan suikaleilla, joiden olettaisi pysyvän paremmin paikallaan.

Jos pienennän arinan rakoa ensin teräksellä, kuinka suureen arinan lämpötilaan minun pitäisi varautua? 1000°C lämpötilaerolla arina laajenee viitisen milliä.

[markkulievonen]

Vaikka poltat alkutulet, niin lisäyksen jälkeen pesän lämpötila  / hiilloksen määrä  lie liian alhainen. Arinahan ei sido lämpöä ja siksi hiilloksen määrällä on vaikutuksensa. Kokeileppa kunnon hiillosta  ennen puiden lisäystä.

[Iskä]

Vaikka poltat alkutulet, niin lisäyksen jälkeen pesän lämpötila  / hiilloksen määrä  lie liian alhainen. Arinahan ei sido lämpöä ja siksi hiilloksen määrällä on vaikutuksensa. Kokeileppa kunnon hiillosta  ennen puiden lisäystä.

Oikeassa olet, että alkutulien koolla on vaikutusta. Tuo yllä kuvailemani pesällinen tosin lähti lisäyksen jälkeen rivakasti palamaan ja tukahtui sitten jossain vaiheessa ennen puolta tuntia.

Tiivistin tänään arinan kolmelta sivulta kovalla villalla. Ilmeisesti tuli selkeästi tiiviimmäksi kuin edellinen tiivistys. Nimittäin pesällinen paloi kiivaimmillaan 50°C kuumemmilla kaasuilla kuin ne pari aikaisempaa koko pesän onnistunutta polttoa, vaikka ensiöilmamäärä oli sama. Huomattavasti kuristamalla sain putoamaan 330°C tasoon. Yllättävän tarkka tuntuu olevan tiiviydestään. Toisaalta on hieno hääräillä, kun tekemisellä on merkitys. Vielä muutama viikko sitten, teki niin tai näin, ja aina meni perseelleen.

[25mottia/v]

Tämä voi kuulostaa hullulta, mutta..  itse kokeilin täällä saamani nevon perusteella ja yllätyin.. positiivisesti.
Eli:  Nähdäksesi miten kattila voi palaa ihan parhaassa tikissä, hanki iso säkki grillihiiliä ja kaada ne pohjalle.  Sytytä ja lado puolisen pesää normaalipuita päälle.  Palotulos on ehkä paras mitä voit saavuttaa.  Saat referenssin jonka mukaan säätöjä verrata. 

[repa]

Tämä voi kuulostaa hullulta, mutta..  itse kokeilin täällä saamani nevon perusteella ja yllätyin.. positiivisesti.
Eli:  Nähdäksesi miten kattila voi palaa ihan parhaassa tikissä, hanki iso säkki grillihiiliä ja kaada ne pohjalle.  Sytytä ja lado puolisen pesää normaalipuita päälle.  Palotulos on ehkä paras mitä voit saavuttaa.  Saat referenssin jonka mukaan säätöjä verrata. 

Tuolla opilla on monta kaasuttajaa saatu oikealle linjalle. Samalla pitäis pyrkiä tutkimaan/seuraamaan pysyykö hiillos vai häviääkö hiljalleen alta pois.

Kyllä se tiiviys on tärkeää, kun kaasut sivuuttaa sen hiilikerroksen ne on kylmiä ja huonosti palavia. Ohivuoto ilmeisesti vaikuttaa myös siihen miten varastopesässä hiillosta syntyy, osa palamisilmastakin voi karata väärää reittiä.

[markkulievonen]

Tuolla opilla on monta kaasuttajaa saatu oikealle linjalle. Samalla pitäis pyrkiä tutkimaan/seuraamaan pysyykö hiillos vai häviääkö hiljalleen alta pois.

Kyllä se tiiviys on tärkeää, kun kaasut sivuuttaa sen hiilikerroksen ne on kylmiä ja huonosti palavia. Ohivuoto ilmeisesti vaikuttaa myös siihen miten varastopesässä hiillosta syntyy, osa palamisilmastakin voi karata väärää reittiä.

Nythän täällä ollaan jo asian ytimessä eli kunnon hiillos ja säädöin toteutettava hyvän hiilloksen pysymisen / uuden syntymisen.

[Iskä]

Tuolla opilla on monta kaasuttajaa saatu oikealle linjalle. Samalla pitäis pyrkiä tutkimaan/seuraamaan pysyykö hiillos vai häviääkö hiljalleen alta pois.

Kyllä se tiiviys on tärkeää, kun kaasut sivuuttaa sen hiilikerroksen ne on kylmiä ja huonosti palavia. Ohivuoto ilmeisesti vaikuttaa myös siihen miten varastopesässä hiillosta syntyy, osa palamisilmastakin voi karata väärää reittiä.

Nyt kun palamisessa on alkanut olla jotain tolkkua, olen havainnut, että hiilloksen kertymiseen vaikuttaa todella voimakkaasti puiden koko. Jos on alla pieniä ja päällä suuria, tuntuu tulevan sellainen kohta vastaan, että pienten puiden hiillos on palanut pois ja isoista ei ole vielä ehtinyt tulla uutta tilalle. Antaa vähän vaikeusastetta, kun nuo minun puuni ovat nyt ja ainakin kaksi seuraavaa vuotta suuria, ellen sitten ala kertaalleen tehtyjä pilkkomaan uudelleen. Onko hiilloksen kertymiseen jotakin muuta säätötapaa kuin puiden koko?

Ilma kulkee sitä reittiä, mistä se helpoiten pääsee. Ilmeisesti puiden läpi arinan reiästä ei ole helpoin reitti, mikäli reunalla on vuoto. Tätä tukee havaintoni, että tarkemmalla tiivistyksellä samaan savukaasun lämpöön riittää pienempi ilmamäärä.

Minulle on tulossa tehtaalta uusi arina pienemmällä välyksellä. Kokeillaan, jos toimisi suunnitellulla tavalla, eli tuhka tiivistäisi raon, eikä valuisi välistä alas. Odotukset tämän suhteen eivät ole järin korkealla, kun tiiviyden vaikutus alkaa konkretisoitua. Peltiarinalla on todella vaikea keksiä toimivaa tiivistysratkaisua, kun muoto ei ole oikein pysyvää sorttia.

[Iskä]

Tämä voi kuulostaa hullulta, mutta..  itse kokeilin täällä saamani nevon perusteella ja yllätyin.. positiivisesti.
Eli:  Nähdäksesi miten kattila voi palaa ihan parhaassa tikissä, hanki iso säkki grillihiiliä ja kaada ne pohjalle.  Sytytä ja lado puolisen pesää normaalipuita päälle.  Palotulos on ehkä paras mitä voit saavuttaa.  Saat referenssin jonka mukaan säätöjä verrata. 

Laitan vinkin korvan taakse. Aikaisemmin kattila on kehittänyt runsaan hiilloksen itsekin, kun koko pesällinen on palanut ja hiillostunut samaan aikaan. Nyttemmin pesällinen tuntuu palavan paremmin järjestyksessä, eli hiillosta syntyy ja häipyy koko ajan. Aikaisemmallakin setupilla, eli vuotavalla arinalla ensimmäisen pesällisen jälkeen lisätyt puut ovat enimmäkseen palaneet kunnialla, joten puheessasi on vinha perä.