Veda 35M toisiopalo tukahtuu - Neuvoja?

[jupekoo]

ensiöpesään ei oo kurkistusaukkoo. Uskoisin kyllä että johtuu tiiviistä arinasta ja palotapahtuman muutoksesta enemmän käänteispalon puolelle.

[Iskä]

Tässä on ollut selvää kisaväsymystä sekä minun, että palstalaisten puolelta. Johtuu ainakin minun osaltani siitä, että en ole pystynyt syventymään päätoimisesti lämmittämiseen, vaan on ollut muutakin tekemistä. Tässä kuitenkin muutama aiemmin lupaamani kuva arinan uudesta tiivistyksestä ja muista palotilan muutoksista.

Ensimmäisessä kuvassa näkyy uuden arinan pintaan hitsatut latat ja niitä vasten asennetut 10 mm kovat villat. Arinan päätyvahvikkeet on kantattu alaspäin, jotta yläpinta on saatu tasaiseksi. Latat myös antavat taipuilevaiselle arinalle jäykkyyttä.

Toisessa kuvassa on laitettu ensiöpesän pohjan reunoille tulilaatat ohjaamaan hiillosta arinan aukolle ja toisaalta myös suojaamaan villoja kohennuskoukulta. Myös laattojen alla on tuhkaa tiivisteenä. Villan funktiona on lähinnä saada tuhka pysymään arinan yläpuolella. Arina elää omaa lämpölaajenemiselämäänsä villojen alla.

Viimeisessä kuvassa on toisiopalotilan uusi kalustus. Palotila pienenee jonkin verran, mutta nyt liekki ei ensimmäisenä törmää peltiin, jonka takana on vesitila. Arinan aukon takana on reikätiili, joka toimii hehkuessaan jonkinlaisena katalysaattorina palamiselle ja lisäksi viivyttää palavia kaasuja hetken kauemmin palotilassa. Myös arinan aukon etupuolella on reikätiilen puolikas, joka kuvattaessa on poistettu.

Näistä muutoksista on nyt jo jonkin verran käyttökokemustakin. Arinan tiiviys tuntuu nyt riittävältä ja tiiviys myös säilyy paremmin kuin aiemmissa kokeiluissa. Pieniä pesällisiä poltettaessa kattilan toiminta on ollut hyvää, mutta täysillä pesällisillä on vaihtelua. Kirjoitan niistä myöhemmin tarkemmin.

[jupekoo]

Hyvälle tuo näyttää, selkeä yksinkertainen rakenne ja arina on varmaan tiivis. Mäkin tein vielä yhden arinan tos puoltoista viikkoo sitten. Käytin siihen alkuperäistä arinaa pohjana johon tein muutokset, yritän illalla laittaa kuvia. Pohditaan sitten paremmin kuinka saadaan sun veda palaan täydellä pesällä.

[jupekoo]

Eli vaikuttaa siltä että täydellä pesällä puuta kaasuuntuu liikaa, joten ensiöilmaa niin pienelle kuin vaan voi toision sammumatta. Savun lämpöihin ei kannata liikaa tuijottaa, mulla näytti mittari 80 astetta alakanttiin. Uus mittari paikalleen niin johan tuli eri lukemat. Aika herkkiä noi savulämpömittarit on vikaantuun, oli uus mittari ollu viikon paikallaan niin jäi ohituspelti hetkeksi auki. Lämmöt pomppas 450 asteeseen tämä aiheutti sen että uus mittari näytti tämänjälkeen kans noin 80 asteeta liian vähän. Toinen juttu mitä vois kokeilla on jos pienentää vähän ensiöilmaa ja peittää suutinkiven reikää noin 20% vaikka jollain pellin palalla. Tämä ehkä siksi että vedan suutinkiven reikä on aika iso, taitaa vastata jotain 50-60kw kattilan suutinta.

[Iskä]

Laitanpa taas tänne hiukan kuulumisia nimimerkillä "mikä piru tätä riivaa". Tammikuun puolesta välistä lukien on takana 29 lämmityskertaa, joista 6 kertaa toisiopalo on sammunut, eikä ole suostunut lähtemään uudelleen palamaan muuten kuin vapaalla vedolla, eli täyttöluukku avaamalla. Pienempiä ongelmia on ollut lisäksi joitakin kertoja. Epäonnistumisten suhde onnistuneisiin kertoihin on siis nyt 1:5, kun ketjua avatessa se oli 4:5. Kehitystä on tapahtunut, mutta täysillä pesillä on edelleen ongelmia. Täysiä pesällisiä (>35 kg kertapanos) edellisistä oli 16 kpl ja kaikki tukahtumiset ovat tapahtuneet niillä. Täysillä pesällisillä siis epäonnistumissuhde 6:16 ~ 1:3, mikä on minun mielestäni edelleen huono tulos.

Kaksi edellistä polttokertaa menivät suunnilleen näin:

kerta 1: Alkutulet 15 kg, puhallin 50%, savukaasut 330°C. Lisäys 36 kg, puhallin aluksi 67%, pienennän 40%, kun savukaasut 250°C. Puoli tuntia lisäyksestä savukaasut 270°C, pienennän puhaltimen 33%. Tunti lisäyksestä savukaasut 320°C, mikä jäi korkeimmaksi arvoksi. Erittäin onnistunut polttokerta, suurimmaksi osaksi savuton. Hyötysuhde puusta veteen 80%.

kerta 2: Alkutulet 17 kg, puhallin 50%, savukaasut 300°C. Lisäys 37 kg, puhallin aluksi 67%, pienennän 40%, kun savukaasut 270°C. Kymmenen minuuttia lisäyksestä savukaasut 275°C, pienennän puhaltimen 33%. Paloi hiukan kituen, palaminen aluksi parani pienentämisen jälkeen. 20 minuuttia lisäyksestä palaa kituen ja lopuksi tukahtuu. Ei lähde palamaan millään puhaltimen nopeudella. Savuttaa sakeasti. Avaan täyttöluukun ja ohituspellin, jolloin tuleton ensiöpesä lähtee palamaan. Saan palamaan jotenkuten konvektion kautta ohituspelti osittain auki, vapaalla vedolla. Jos antaa palaa ohituspelti täysin auki, savukaasut nousevat hetkessä > 500°C. Yritän monta kertaa saada palamaan puhaltimella erilaisilla ilmamäärillä, mutta palaminen tukehtuu joka kerta noin minuutissa. Luukku avatessa myös ensiöpesä on liekitön. Arinan yläpuolella ei ole tyhjää tilaa, eli suoranaisesti en puhuisi holvaamisesta. Puut ovat kuitenkin olleet tulessa ympäriinsä ja menettäneet läpimittaa, joten pesässä on ilmavuutta. Kohennan voimakkaasti yrittäen tiivistää pesällistä. Ensimmäisen kohentamisen jälkeen ei suostu palamaan puhaltimella. Toisen kohennuksen jälkeen jää kituliaasti palamaan, puhallin 67%. Puita on jäljellä noin puoli pesällistä. Pienennän puhaltimen 50%. Palaa huonosti, 295°C. Tuli on aivan tuubien alapäässä, ei arinan reiän alla, kuten yleensä. Palaminen on savutonta, mutta ulkona haisee pahalta. Puoli tuntia myöhemmin tulen katsomaan. Savukaasut 260°C ja niin kaunis käänteispalo käynnissä kuin olla voi. Harmi vaan, että puut ovat jo vähissä.  Hyötysuhde puusta veteen 72%.

Tässä siis kaksi perättäistä polttokertaa hyvin samoilla parametreilla ja hyvin erilaisella lopputuloksella. Tuleeko kenellekään mieleen, mistä tässä voi olla kyse?

[Iskä]

Laitanpa vielä pienen tarkennuksen tuohon edelliseen kerta 1:een. Siinäkin oli pientä vaikeutta noin puoli tuntia lisäyksestä. (Täällä palstalla on geswasin aloittama ketju käänteispalon humppaamisesta. Siellä ratkaisuksi löytyi toision pienentäminen. Sen perusteella lähdin hakemaan alarajaa toisioaukolle palamisen kituuttaessa.) Noin 40% aukko tuntui olevan se raja, jonka alapuolella savutti. Ensin olin siis polttanut 50% aukolla. Toision pienentämisen jälkeen loppupesällinen paloi kiltisti loppuun. Kerta 2:en poltin sitten tuolla samalla toisioaukolla, mutta huonolla menestyksellä.

[Markku]

Laitanpa taas tänne hiukan kuulumisia nimimerkillä "mikä piru tätä riivaa". Tammikuun puolesta välistä lukien on takana 29 lämmityskertaa, joista 6 kertaa toisiopalo on sammunut, eikä ole suostunut lähtemään uudelleen palamaan muuten kuin vapaalla vedolla, eli täyttöluukku avaamalla. Pienempiä ongelmia on ollut lisäksi joitakin kertoja. Epäonnistumisten suhde onnistuneisiin kertoihin on siis nyt 1:5, kun ketjua avatessa se oli 4:5. Kehitystä on tapahtunut, mutta täysillä pesillä on edelleen ongelmia. Täysiä pesällisiä (>35 kg kertapanos) edellisistä oli 16 kpl ja kaikki tukahtumiset ovat tapahtuneet niillä. Täysillä pesällisillä siis epäonnistumissuhde 6:16 ~ 1:3, mikä on minun mielestäni edelleen huono tulos.

Kaksi edellistä polttokertaa menivät suunnilleen näin:

kerta 1: Alkutulet 15 kg, puhallin 50%, savukaasut 330°C. Lisäys 36 kg, puhallin aluksi 67%, pienennän 40%, kun savukaasut 250°C. Puoli tuntia lisäyksestä savukaasut 270°C, pienennän puhaltimen 33%. Tunti lisäyksestä savukaasut 320°C, mikä jäi korkeimmaksi arvoksi. Erittäin onnistunut polttokerta, suurimmaksi osaksi savuton. Hyötysuhde puusta veteen 80%.

kerta 2: Alkutulet 17 kg, puhallin 50%, savukaasut 300°C. Lisäys 37 kg, puhallin aluksi 67%, pienennän 40%, kun savukaasut 270°C. Kymmenen minuuttia lisäyksestä savukaasut 275°C, pienennän puhaltimen 33%. Paloi hiukan kituen, palaminen aluksi parani pienentämisen jälkeen. 20 minuuttia lisäyksestä palaa kituen ja lopuksi tukahtuu. Ei lähde palamaan millään puhaltimen nopeudella. Savuttaa sakeasti. Avaan täyttöluukun ja ohituspellin, jolloin tuleton ensiöpesä lähtee palamaan. Saan palamaan jotenkuten konvektion kautta ohituspelti osittain auki, vapaalla vedolla. Jos antaa palaa ohituspelti täysin auki, savukaasut nousevat hetkessä > 500°C. Yritän monta kertaa saada palamaan puhaltimella erilaisilla ilmamäärillä, mutta palaminen tukehtuu joka kerta noin minuutissa. Luukku avatessa myös ensiöpesä on liekitön. Arinan yläpuolella ei ole tyhjää tilaa, eli suoranaisesti en puhuisi holvaamisesta. Puut ovat kuitenkin olleet tulessa ympäriinsä ja menettäneet läpimittaa, joten pesässä on ilmavuutta. Kohennan voimakkaasti yrittäen tiivistää pesällistä. Ensimmäisen kohentamisen jälkeen ei suostu palamaan puhaltimella. Toisen kohennuksen jälkeen jää kituliaasti palamaan, puhallin 67%. Puita on jäljellä noin puoli pesällistä. Pienennän puhaltimen 50%. Palaa huonosti, 295°C. Tuli on aivan tuubien alapäässä, ei arinan reiän alla, kuten yleensä. Palaminen on savutonta, mutta ulkona haisee pahalta. Puoli tuntia myöhemmin tulen katsomaan. Savukaasut 260°C ja niin kaunis käänteispalo käynnissä kuin olla voi. Harmi vaan, että puut ovat jo vähissä.  Hyötysuhde puusta veteen 72%.

Tässä siis kaksi perättäistä polttokertaa hyvin samoilla parametreilla ja hyvin erilaisella lopputuloksella. Tuleeko kenellekään mieleen, mistä tässä voi olla kyse?

Ensitöikseen ei saisi polton aikana mennä muuttelemaan puhaltimen säätöjä kuin ohitusläpänkään asentoa puhumattakaan avata täyttöluukkua. Ensisijainen säätö on saatava kohdilleen primääri ja sekundääri-ilmojen suhteen. Selvästihän tässä jälkimmäisessä poltossa varastopesässä on mielettömästi "kylmää" kaasuuntunutta kaasua, jotka tukahduttavat toisiopalon.

[Iskä]

Ensitöikseen ei saisi polton aikana mennä muuttelemaan puhaltimen säätöjä kuin ohitusläpänkään asentoa puhumattakaan avata täyttöluukkua. Ensisijainen säätö on saatava kohdilleen primääri ja sekundääri-ilmojen suhteen. Selvästihän tässä jälkimmäisessä poltossa varastopesässä on mielettömästi "kylmää" kaasuuntunutta kaasua, jotka tukahduttavat toisiopalon.

Ensitöikseni en sitä teekään, mutta näillä leveysasteilla sankka savutus on pakko saada loppumaan pian. Naapurin seinään on nimittäin kymmenisen metriä matkaa. Tänään yritin erilaisilla ensiöilmamäärillä saada tukahtunutta paloa uudestaan käyntiin viitisen minuuttia siinä onnistumatta. Sitten vasta avasin täyttöluukun ja lopuksi vielä ohituspellinkin.

Sitten kysymys; Miksi se ensiöpesä oli tänään kylmä, kun edellispäivänä samoilla parametreilla homma toimi?

[Iskä]

Eli vaikuttaa siltä että täydellä pesällä puuta kaasuuntuu liikaa, joten ensiöilmaa niin pienelle kuin vaan voi toision sammumatta. Savun lämpöihin ei kannata liikaa tuijottaa, mulla näytti mittari 80 astetta alakanttiin. Uus mittari paikalleen niin johan tuli eri lukemat. Aika herkkiä noi savulämpömittarit on vikaantuun, oli uus mittari ollu viikon paikallaan niin jäi ohituspelti hetkeksi auki. Lämmöt pomppas 450 asteeseen tämä aiheutti sen että uus mittari näytti tämänjälkeen kans noin 80 asteeta liian vähän. Toinen juttu mitä vois kokeilla on jos pienentää vähän ensiöilmaa ja peittää suutinkiven reikää noin 20% vaikka jollain pellin palalla. Tämä ehkä siksi että vedan suutinkiven reikä on aika iso, taitaa vastata jotain 50-60kw kattilan suutinta.

Nyt olen noudattanut myös tätä neuvoa, eli lähestyä täyden palamisen vaihetta alhaalta päin. Aluksi annan hetken hiukan reilummin ilmaa, sitten kuristan.

Suutinta en ole vielä pienentänyt. Mitä muut ovat mieltä sen pienentämisestä?

Minulla on kaksi eri lämpömittaria. Laadukas tehtaan paketista otettu näytti viiden asteen tarkkuudella saman kuin vanha mittarini, joten luotan näyttämään.

[Markku]

Ensitöikseni en sitä teekään, mutta näillä leveysasteilla sankka savutus on pakko saada loppumaan pian. Naapurin seinään on nimittäin kymmenisen metriä matkaa. Tänään yritin erilaisilla ensiöilmamäärillä saada tukahtunutta paloa uudestaan käyntiin viitisen minuuttia siinä onnistumatta. Sitten vasta avasin täyttöluukun ja lopuksi vielä ohituspellinkin.

Sitten kysymys; Miksi se ensiöpesä oli tänään kylmä, kun edellispäivänä samoilla parametreilla homma toimi?

Oliko molemmissa poltoissa vastaavia polttopuita ? Entä oliko panostuksessa/ ladonnassa samankaltaisuutta ?
Viime päivinä on ollut vaihtelevaa tuulenpuuskaa, onko järjestelmässäsi vedonrajoitinta ?

[Iskä]

Oliko molemmissa poltoissa vastaavia polttopuita ? Entä oliko panostuksessa/ ladonnassa samankaltaisuutta ?
Viime päivinä on ollut vaihtelevaa tuulenpuuskaa, onko järjestelmässäsi vedonrajoitinta ?

Olen aiemmin latonut puut siten, että pieniä alle ja siitä ylöspäin suurentuen. Näissä molemmissa poltoissa oli keskenään hyvin samanlainen kokojakauma. Kummassakaan ei ollut ollenkaan pientä, järeimmät olivat ylimpänä. Puut ovat kolme vuotta sitten halkaistua koivua, ulkokuivattua. Ennen polttoa parisen viikkoa huoneenlämmössä ja hyvässä ilmanvaihdossa.

Hormissa on vedonrajoitin, säädetty ylimpään arvoonsa, eli 25 Pa. Tällä asetuksella läppä aukeaa enimmillään ~30°.

Tämänpäiväiset ongelmat olivat juuri sitä, mitä olen Vedan kanssa neljättä lämmityskautta sairastamassa. Esiintymistiheys on oleellisesti harventunut arinan tiivistämisen jälkeen, mutta edelleen vaatii jatkuvan valvonnan enemmän kuin ensimmäisen tunnin ajan lisäyksen jälkeen. Sanoisin, että arina on nyt tiivis.

[jupekoo]

Kyllä se ny meinaa olla hankala, alkaa pikkuhiljaa ideat loppua. Toi varmaankin pitää paikkansa mitä Markku sano että yläpesässä liikaa kaasua ja tosiaan niin sanotusti kylmää. No mistä tämä johtuu, ilmeisesti hiilusta suutinkiven päällä liian heikko. Tuli vissiin raja vastaan että kuinka paljon ensiöilmaa voi vedassa pienentää tuolla suutinkivellä. Eli hiilusta meni liian pieneksi ja samalla myös suutinkivi on liian kylmä, tällöin kaasut ei syty enää edes vapaalla vedolla kun suuttimen ympäristössä ei ole riittävää lämpötilaa. Itsellä oon huomannu että on tarkka siitä hiilustan määrästä. Myös silloin tulee häiriöö paloon vaikka puut hehkuis punasena mutta on pieni holvaantuminen ja puitten sekä arinan väliin jää pieni väli.

[Markku]

Piti lukea koko ketju vielä uudestaan, ettei tule uudelleen toistuvia kysymyksiä ja vastauksia.
Palataan vielä kahteen viimeiseen polttoon, jossa ensimmäisellä poltolla "Puoli tuntia lisäyksestä savukaasut 270°C" ja toisella poltolla "Kymmenen minuuttia lisäyksestä savukaasut 275°C".
Edellämainitusta käyttäytymisestä voisi päätellä suutinreijän päällä vajavaisesta hiilikerroksesta toisessa poltossa. Jupekoo myös kertoi edellisessä kirjoituksessa samasta asiasta.
Savukaasuanalysaattorilla näkisi tuon kohdan, millaiseksi muuttuu hiilimonoksidin määrä, kuin kaikki muutkin kaasut, jotka osallistuvat palotapahtumaan.

[Iskä]

Yleensä en avaa täyttöluukkua kesken palamisen, ellei ole pakko. Sen verran olen kuitenkin availlut toimivillakin kerroilla, että voisin sanoa palamisen pysyvän arinan pinnassa vajaalla pesällisellä. (Vajaalla pesällisellä, eli noin hiukan runsaaseen puoleen pesään asti polttokerta on yleensä onnistunut.) Silloin puukasa on päältä musta, eikä edes hehku päältä. Sen sijaan niillä kerroilla, kun palaminen tukahtuu ja luukku on pakko avata, on koko puukasa ollut tulessa ylös asti. (Epäonnistumiset siis tapahtuvat lähes aina täysillä pesillä nykyisin (arinan tiivistämisen jälkeen).)

Ensiöilmahan syötetään pesään vain etureunasta. Voiko olla, että ylös asti tuleva puukasa muuttaa virtausta palamiselle sopimattomaksi? Mitä muita keinoja tämän estämiseksi tulee mieleen kuin vajaan pesällisen polttaminen?

Jos maksimilataus on 25 kg, mikä sekin on liikaa alkupesälliselle, vaatii varaajan tyhjästä täyteen saaminen kolme pesällistä ja latauksen noin 2,5 h välein. Tämä taas vaatii päätoimisen lämmittäjän, niin kuin tosin tämä nykytilannekin, että kattilaa ei voi ensimmäiseen kolmeen tuntiin jättää valvomatta palamaan.

Jupekoo, sinähän poltat täysiä pesällisiä. Kuinka täysiä? Saatko palamaan sellaisen latauksen, jos tunkemalla tunget pesän ylös asti täyteen? 60 cm koivulla tämä vastaisi noin 45 kg.

[peteri]

Ensiöilman tulokohdalla on varmasti merkityksensä sen olen saanut itsekkin huomata ton atmoksen kanssa tuosss omassa tulee ylhäältä 3 aukosta molemmilra sivuilta ja päätimmäiset aukot olen pienentnyt puoleen koska mulla ensiö ilmaa karkasi liikaa suuttimen päistä joka aiheutti sen ,että puut hiillostuivat päistä nopeampaa  ja jäi suuttimen keskivaiheilta kantamaan ja sitä oli välillä aika vaikea saada lähtemään uudelleen palamaan.