Kirjoitanpa ensin vähän tämänpäiväisistä kokemuksista. Vastailen noihin ylempiin sitten myöhemmin.
Eilisten neuvojenne perusteella mietin, miten tänään toimisin. Otin kattilasta arinan pois ja aikamoinen känkyrä se olikin. Lyhyellä matkalla korkeuseroa enemmän kuin 5 senttiä. Sain sen tunkkailtua ainakin paremmaksi. Laitoin takaisin pesään ja yritin tilkitä rakoa 4-8 mm murskeella. Läpihän se valui, vaikka kuinka keskelle yritin laittaa. Yhteensä välystä pitkällä sivulla siis melkein kaksi senttiä. Heftailin sitten toiseen reunaan pienen lattaraudan ja johan alkoi murske pysyä arinan yläpuolella. Vanha arinakivi oli aivan murusina, joten laitoin uuden. Olisikohan vanha ollut vuoden verran käytössä. Arinakivenkin raon täytin, mutta tuhkalla. Lopputulos ainakin näytti kohtalaisen tiiviiltä.
Sitten aloin suunnitella polttamista. Yhdistelin hiukan ajatuksianne ja päädyin siihen, että poltan ensin kynsitulet. Punnitsin pesään 10 kg pienehköä 50 cm sekapuuta ja sytytin. Tällaisenkin määrän palamaan saamisessa on omat konstinsa, mutta kyllä sen puhallinohjattuna palamaan saa. Puolen tunnin kohdalla puut olivat aika lailla loppuun palaneet. Kolasin hiilet arinan aukon päälle ja täytin päälle 35 kg 60 cm pitkää järeää koivua, pienimmät alimmaksi. Puut työnsin pesän takaseinään ja laitoin vielä pari pientä klapia poikittain etureunaan alas. Lisätyt puut lähtivät vauhdilla palamaan ja muutaman minuutin kohdalla sain jo pienentää puhaltimen nopeutta. Sehän siis syöttää sekä ensiö- että toisioilmaa. "Sopiva" ilmamäärä löytyi ja palaminen jatkui. Liekki oli enimmäkseen aika tumma. Savukaasun lämpötilat tuntuivat pysyvän varsin alhaisella tasolla (220-240°C), eikä palamisessa ollut mitään muuta ongelmaa kuin savutus. Täällä on muutama aste pakkasta, joka saa vesihöyryn näkyväksi, mutta tämä savu oli tummempaa ja sitä tuli koko ajan. Kokeilin hiukan muutella puhaltimen nopeutta ja toisioilman osuutta. Puhaltimen säätö tuntui vaikuttavan savukasun lämpötilaan totuttua täsmällisemmin, mutta savutus jatkui ensimmäiset puolitoista tuntia. Onneksi tuuli käy sellaisesta suunnasta, ettei se mennyt naapureihin ja lisäksi savu lähti ylöspäin. Tässä vaiheessa kurkistin pesään täyttöluukusta ja totesin, että puista ehkäpä noin puolet oli palanut ja ylimmät puut eivät olleet tulessa, ainoastaan mustuneita. Palaminen siis pysyi tällä kerralla arinan pinnassa. Olen oppinut olemaan tekemättä johtopäätöksiä yhden polttokerran perusteella, mutta oletukseni ennen polttoa oli, että 35 kg polttaminen pikkutulien jälkeen saa palamisen tukahtumaan. Savutus ei siis ollut lähellekään sellaista, mitä se on pahimmillaan tukahtumisen jälkeen, jolloin piipun täydeltä tulee paineella savua. Matalapaineella ja lounaistuulella tämäkin määrä olisi kyllä riittänyt savustamaan naapurit.
Savuttaminen johtunee siitä, että kattila käy liian rikkaalla? Eli toisioilmaa lisää tai palovyöhykettä pienemmäksi? Loppuviikolle on luvassa reippaita pakkasia, joten saattaa olla, että lämmittää pitää joka päivä. Tämänpäiväinen lataus täyttää varaajan tuolta kahdenkymmenen asteen pinnasta aika lähelle sataa astetta. Ajatuksena olisi toistaa tämänpäiväistä, jotta näkee, oliko kyseessä sattuma vai joku muu. Kattilahan on kuitenkin silloin tällöin polttanut kiltisti koko pesällisiäkin. Tuleeko palstalaisille mieleen, mitä kokeilisin muuttaa? Ainakin tuo savutus oli sellainen, että siitä pitäisi päästä eroon. 20 kg kerralla polttamalla savutus on vähäisempää.
Sellainen asia on muuten vielä kokonaan puhumatta, että samaan aikaan kun aloin syöttää toisioilman paineella, lisäsin myös uudet savukaasujarrut, jotka ovat niin tiukat, että vapaalla vedolla kattila ei käytännössä suostu palamaan tuubien kautta ollenkaan. Ne on tehty tasan tuubin halkaisijaisesta kuljetinruuviaihiosta, jossa nousu taisi olla 80 mm. Sanoisin, että ne pudottivat savukaasujen lämpöä yli sata astetta verrattuna tilanteeseen ilman savukaasujarruja, mutta tekivät sytyttämisestä paljon aiempaa konstikkaampaa. Tilanteessa ennen näitä jarruja arvioisin, että Veda olisi palanut tämänpäiväisillä tulilla ainakin 370° savuilla.
