Oma systeemini on: Maga Ma 40, pumppu ja 3-tie-termostaatti + 1.8 kuution ovalivaraaja. Lattialämmitys, käytännössä vain ulkoilmasäätö, Ouman 800.
Kolmasko talvi nyt on menossa tuolla uudella kattilalla. Magassa on hassu kissanluukku-ilmanotto, jossa on kaksi luukkua päällekkäin. Aikani luulin että siinä näkyy ensiö- ja toisioilmanotot. Mutta ne menevät ssamaan kammioon josta puupesä ja suutinkivi saavat ilmansa. Mitään säätömahdollisuutta ei ole! Vain kanavien koko tehtaalla tehtynä jakaa ilmasuhteet. Eli teoriassa häiriöille alttein ja herkin muutoksille.
Muttei olekaan. Toiminta on tasaisen varmaa. käytännössä kaikki palot menevät mukavasti, eli syttymisen jälkeen savut vaalenevat ja jos ei ole pakkasta, savut katoavat.
Kuvaaamasi ilmiöt ovat tuttuja silti. Jyrinä (resonointi), tussahdus, toisopalon sammuminen, eli täyssavutus sekunnisa. Resonoinnin tarkkaa alkumekanisnia en ole saanut järkeiltyä. Se on onneksi harvinaista ja sen saa pois kun hajottaa minkä hyvänsä tasapainotekijän, eli muuttaa mitä tahansa. Käyttää luukkua auki, kolistaa hiiliä, käyttää alaluukkua auki. Yleensä ei uusiudu.
Minun kattilassani saa toision sammumaan kahdella tapaa ja uskomattoman savun ilmoille: Yksi tapa on saada aikaan iso reikä ihan pesän pohjalle asti. Silloin pesästä lähtee pehmeä liekki joka menee nielusta alas ja palo ei ole kuumaa eikä savutonta. Oma järkeily on että suutinkiven päällä on oltava aina luonnollinen hiillos joka rikkoo ja muuttaa sen rikkaan liekin joka pesästä tulee.
Toinen savutustapa vaatii ennalta tehdyn virheen jossa pesästä tulee niin paljon kaasua ettei toiso sitä ehdi polttaa ja tukahtuu. Pieniä puita paljon, tai paperiroskaa, mukana tekijänä huono hiilikerros.
Jos saat ihan systemaattisesti aikaan tilanteen ( monilla eri puukombinaatioilla) jossa tietyn ajan jälkeen tulee ylikaasutus, niin väkisin käy mielessä että onkohan maksimi- toisioilman määrä jotenkin rajoittunut? Eihän ole mitään esinettä ym. toisioilmakanavistossa?
Oma kattilani vaikka varmatoiminen onkin, näyttää selvästi miten herkkä tällainen ei-servosäätöinen kattila on. valmistaja on yrittänyt saada kompromissin missä kai toisopalon varmuus on tavoitteena monilla olosuhdeyhdistelmillä. Magassa se on onnistunut, mutta ihan pieni toisioilman esto taikka muu saa se upean paloprosessin romahtamaan, olen kokeillut. Kun ottaa sen kissaluukkupellin pois, niin pääsee näkemään toisioilmakanavat. Ihan pieni jarrutus ilmalle ja palo tupsahtaa siihen. Kun antaa rauhassa ottaa ilmaa taas, tussauttaa kunnolla ja jatkaa taas oikeaa paloa.
Ethän ole muuttanut tosiopalopuolella tilavuutta radikaalisti? Onhan toisioilmaa saatavissa valmistajan haluaman määrä vähintään? Olit tehnyt muutoksia ilmansyöttöön. Onko muutosajankohdalla ja palon muuttumisella yhteyttä?
Näitä pöljiä on kysyttävä. vastaus on jossain siinä ihan lähellä. jatkuva palon tukahtuminen kertoo jostain perustavasta muutoksesta.
Olet tyytyväinen kattilaasi ja syystäkin. Vedahan on todella yksinkertainen rakenteeltaan ja jotain tuon tapaista "tehtaalla tehtyä ilmamäärän jakoa" minäkin oletin saavani, kun "valmiin" tuotteen ostin. Ainakaan ensimmäisen viidensadan polttokerran aikana ei ole vielä tältä alkanut vaikuttaa. Yksi suuri ongelma saattaa olla ihan perussäädöissä. Se on valitettava tosiasia, että ainoa saamani ohje ilmamäärien säätöön käyttöohjeista lukemalla tai tehtaalta kysymällä on ollut, että "lisäilma-aukkoa voidaan pitää avoinna tarvittaessa". Lisäksi en ole oikein vakuuttunut siitä, miten keskipakopuhaltimen painepuolella oleva vastapainokuormitteinen läppä säätää ilmavirtaa. Minusta tuntuu, että tällä läpällä kuristaminen vain työntää saman ilmamäärän nopeammin kuristuksen läpi. Osaako joku täällä ottaa kantaa tähän asiaan? Muualla olen nähnyt samanlaisessa tarkoituksessa puhaltimen imupuolella olevia kuristuksia. Nykyisin ainakin puhaltimen kierrokset säätyvät tyristorisäätimellä, mutta kovin tarkka tai toistettavissa oleva tuo säätötapa ei mielestäni ole.
Kysyit, onko Vedan maksimi toisioilmamäärä jotenkin rajoittunut. Sehän imeytyy kattilan sisään tehdasasetuksena noin kymmenen senttiä pitkän ja 60-millisen kanavan läpi vapaalla vedolla. Rajoittava tekijä on vedon ja puhalluksen suhde ja sekoittuminen on varmasti heikonpuoleista kehittyneisiin kattiloihin verrattuna. Varmaa on ainoastaan se, ettei kanavistossa voi olla esteitä..! Se on fakta, että polton aikana toisioilmaaukossa ei ole jatkuva veto sisäänpäin, vaan ilma sykkii koko ajan edestakaisin (siis vapaalla vedolla toimiessaan).
Minähän olen nyttemmin tehnyt hyvinkin radikaalin muutoksen ilmansyöttöön, kun alkuperäinen tilavuusvirta jaetaan ensiö- ja toisioilman kesken. Palaminenhan ei siis minun aikanani ole varsinaisesti muuttunut missään vaiheessa, vaan tukahtumisia on ollut aivan alusta lähtien. Tuon ilmanjaon muuttamisen jälkeen on ollut vähemmän, mutta olen polttanut vajaita pesällisiä. Silloin, kun kattila oli uusi, muutaman harjoituskerran jälkeen, kun pääsin jonkinlaiseen käsitykseen sytyttämisestä ja puumäärästä, usein vain sytytin kattilan ja jätin palamaan omin nokkinensa. Hyvin usein siinä puolen tunnin ja tunnin välissä maaston väri alkoi muuttua mustavalkoiseksi ja minä sain jalat alleni kohti pannuhuonetta muutaman voimasanan saattelemana. Kohtalaisen pian opin, että tilanne ratkeaa, eli savutus lakkaa vapaalla vedolla polttamalla, eli täyttöluukku avaamalla. Joskus tuntui siltä, että kattila ei kerta kaikkiaan jollakin kerralla suostu palamaan kuin täyttöluukku auki. Seuraava kerta saattoikin sitten mennä erinomaisen hyvin tai huonosti. Jos joku ulkoinen tekijä on heikentänyt onnistumismahdollisuuksia, niin kattilan nuohouksen jälkeiset kerrat ovat epäonnistuneet 100-prosenttisesti. Jonkinlaista apua tähän on tuonut se, että toisiopesän pohjalle on jättänyt pienen kerroksen tuhkaa eristeeksi, mutta tätä viestiketjua lukiessani/kirjoittaessani on mieleeni tullut, josko tässä kohtaa syyllinen olisikin ilmavuoto arinan reunoilta, vaikken yläpesää ole koskaan täysin tyhjäksi tuhkasta kolannutkaan.
Kiitoksia paljon kysymyksistäsi! Eivät ne minun mielestäni pöljiä olleet ja ne on tehtävä. Ihminen on aika sokea lähelle katsoessaan.
Tuo puhaltimen jako myös toisioilmaan on tuonut mukanaan sellaisen ikävän lieveilmiön, että kattilahuoneessa haisee todella kitkerä savu ainakin alkupolton ajan. Yksi syy tuon jakajan kokeiluun oli nimenomaan se, että kattila pöläytteli savua kattilahuoneeseen. Nyt sisään tuleva haju on kuitenkin aiempaa pahempi, enkä ole keksinyt, mistä raosta se tulee. Ajattelin edetä siten, niin kuin tuolla ylempänä ehdotettiinkin, että poistan tuon välikappaleen käytöstä ja palaan lähemmäs tehdasasetuksia. Ainakin se asia on muuttunut aikaisempaan verrattuna, että tuo arinan ulkoreuna on nyt tiivis.
Olen kokeillut hyvin monenlaisia ilmamääriä, mutta kuten sanottua, usein on tuntunut siltä, etten enää tiedä isontaako vai pienentääkö. Molempi tuntuu olevan joskus pahempi. Jos poistan sen jakajan käytöstä, minulla on käytössä säätöjä seuraavasti: Puhaltimen kierrokset, vedonsäädin hormissa (5-25 Pa), toisioilmakanavassa 0-100% säätyvä sulkulevy, puhaltimen läpän liikuteltava vastapaino ja puumäärä. Tavoite olisi, että pystyisi polttamaan täysiä pesällisiä. Hyvin tärkeä tavoite on myös se, ettei kattilan kanssa tarvitsisi olla naimisissa, kuten on asian laita kuluneina vuosina ollut. Kattilan kyttäämiseen ja kokeiluihin on mennyt satoja tunteja "ylimääräistä" aikaa, siis sellaista aikaa, joka on yli kymmenen minuutin sytytyskäynnin ja mahdollisesti samanlaisen lisäyskäynnin per polttokerta. Tällaisenaan kaikki muu tekemätön työ jää tekemättä, kun lämmityspäivänä pitää haistella tuulen suuntaa, tarkkailla naapureitten paikallaoloa yms. ja näitten perusteella päättää, voiko lämmittämistä edes yrittää valoisaan aikaan.
Jos lähdetään ihan a:sta liikkeelle, niin miten te palstalaiset aloittaisitte hakemaan säätöjä kohdalleen? Kattilan rakenteeseen en ole kovin halukas tekemään muutoksia, koska mielestäni se osa kuuluu valmistajalle/suunnittelijalle. Jos Veda ei perusrakenteena toimi, kattilamerkkiä pitää vaihtaa, eikä tähän suuntaan lähteminen kyllä enää kaukana ole, mikäli se minusta riippuu.
(Edit: Jatkettu ajatusta siitä, mihin se illalla jäi.)
