Esim. oma näkemykseni on,- ettei alapalokattilaa saa toimimaan niin hyvin / puhtaasti palaen kuin käänteispalokattila. Kaimalla on taas oma näkemyksensä / mielipiteensä ja mielihyvin hän saa puolestani sen pitääkin. toivon samaa häneltä.
Tuossa jokin aikaa sitten lueskelin kattilatekniikan vaiheita, jossa paneuduttiin alapaloisen ja käänteispaloisen toimintaperiaatteeseen. Edellämainituilla kontruktioilla ei ole paljonkaan eroa keskenään, kun alapaloisen toisiopalokammio on suunniteltu ja rakennettu keraameilla sellaiseksi, joka vastaa käänteispaloisen toisiopaloa.
Tästä johtuu, että alapaloinenkin polttaa aivan yhtä puhtaasti ( jopa paremminkin) kuin käänteispaloinen, kun tarkastelujakso on koko panospolton ajalta. Alapaloisella on tosiopalokammiossa aikaa polttaa tehokkaammin palamattomat hiilivedyt, kun paloalue on huomattavasti suurempi kuin käänteispaloisen toisiopalotapahtumassa.
Lainaus eräästä kattilatekniikan suunnittelusta vuodelta 2013;"
Alapalokattilan eduksi luetaan se, että palavan polttoaineen lisäksi, myös
vesivaippa lämmittää hitaasti suppiloa pitkin valuvan polttoaineen ja edistää sen
syttymistä.
Alapalokattila
tyypissä polttoaineesta haituvat palavat kaasut joutuvat
kulkemaan palamisvyöhykkeen lävitse, jolloin kaasut kuumenevat hyvin nopeasti
syttymispisteeseensä ja luovuttavat lämpöenergiansa, sekä nostavat voimakkaasti
lämpötilaa tulipesässä.
Jos taas palavat kaasut joutuvat kulkemaan kylmien jälkitulipintojen lävitse, ne
eivät pala loppuun saakka, vaan kulkeutuvat savukaasun mukana ulos. Tästä
seuraa
lämmityskattilan
hyötysuhteen
huonontuminen
ja
jälkipintojen
likaantuminen.
Tuloilma jäähdyttää arinaa ja suojaa sen ylikuumenemisen, sekä huolehtii siitä,
että arinan lävitse putoava palamaton polttoaine palaa loppuun kuuman
tuhkakerroksen päällä.
Tuhka kerääntyy tuhkatilaan (”tuhkamonttuun”), joka on yleensä valmistettu
tulenkestävistä materiaaleista, kuten massasta tai tiilistä. Koska tuhka on
emäksistä, ei se syövytä sanottavasti
edellä mainittuja
materiaaleja. Samoin tiili-ja massakerros suojaavat lämmityskattilan pohjaa alkulämmityksen ajan, jolloin
pohjalle valuu polttoaineesta syövyttävää vettä.
Lämmityskattilan palamistapahtumaan ei riitä pelkkä ensiö-eli primääri-ilma,
joka tuodaan arinan alle, vaan palamiseen tarvitaan lisäilmaa. Tämä tarvittava
sekundääri-ilma johdetaan polttoainekerroksen päälle, tulipesän alaosaan, jolloin
saavutetaan erittäin hyvä ilman ja kaasun sekoittuminen.
Tällä saadaan jälkipalaminen loppumaan tulipesässä.
Alapalokattila on tehokkain kiinteän
polttoaineen lämmityskattila."
Käänteispalokattila
Käänteispalokattilassa ja alapalokattilassa varastopesät ovat periaatteessa
samanlaiset. Siilon alaosaan on sijoitettuna arina. Polttoaine joka on arinaa vasten,
palaa siten jotta liekit kulkevat arinan lävitse alas taikka sivuille, polttoaine pysyy
kylmänä, kun palamisen edellyttävä ilma tulee huokoisen polttoaineen lävitse.
Käänteispalokattilassa arina on jatkuvasti liekeissä.
Jos polttoaine laskeutuu siilossa huonosti alaspäin, niin palaminen voi siirtyä
arinan yläpuolelle.
Käänteispalokattilassa tarvitaan sekundääri-ilmaa, joka ohjataan arinan alle tai
tulipesän alkuun, tällä varmistetaan käänteispalokattilassa täydellinen palaminen.
Arinan alapuolella on tuhkatila, jota pitkin liekit ja kaasut kulkevat. Näin
varmistetaan
tuhkatilaan
putoavan
polttoaineen
loppuun
palaminen.
Käänteispalokattila vaatii
hyvän vedon, jotta polttoainekerroksen lävitse kulkee
tarpeeksi primääri-ilmaa ja jotta tuli ja savu eivät kulkeutuisi säätöpeltien kautta
kattilahuoneeseen."