Onhan se mahdollista että kattila syö panoksen niin että kaikki palaminen on vain alaosassa ja puuläjä vailtuu niin että syttyy ihan siellä alaosassa. varsinkin alapaloisissa tällainen varmaan on luonteenmukaista, kun on kapeampi ja korkeampi ensiöpesä.
Mutta... itse olen sitä mieltä, että lähes koko pesän lievä liekehtiminen ei haittaa mitään! Yläpesäänhän syötetään sopivan vähän ilmaa ja päinvastoin kun osa puusta palaa erittäin kytemällä, syntyy palavaa kaasua. Minusta pesään tarvitaan vyöhykkeitä joissa palaa hyvin, palaa hiukan happivajaasti, sekä palaa todella happivajaasti. Silloin pesä tuottaa hyvin kaasutrukseen lämpöä + sitä kaasua jota tarvitaan.
varmasti ensiöilmaa ohjaamalla saa aikaan jonkinlaisia aikaeroja eli pidempään saattaa jokpuu olla syttymättä, mutta samassa pienessä uunissahan se panos on ja aika vaikeaa siellä pöntössä on olla kuumenematta kun puut on tosiaan samassa suljetussa kuumasa tilassa.
Oma mielipiteeni on että käänteisessä tärkeämpää kuin pesän marssijärjestys, on se, ettei ole liian herkästi kaasuntuvaa puuta liikaa ( pientä ja huippukuivaa) sekä se, että ensiöpesään tuleva kokonaisilmamäärä on sopiva. Jossain vaiheessa, ei ehkä ihan alussa, ensiöpesässä oleva puumassa reagoi isolla massalla eikä sinne ole helppo piilottaa puita jotka eivät osallistu yhtä aikaa kuumenemiseen ja pyrolyysiin.
Mutta ajatustasolla itsekin omaa "virtuaalikattilaa" päässä ajatellessani tottakai puhaltaisin ilmaa sinne juuri pohajhiiloksen yläpuolelle. omassa magassa ilma tulee käytännössä pesän etuseinästä yläosasta ja ainoat ryöpsahdys- syttymiset on tullut itse tehtyä liian pienillä puilla. Tilannehan tasoittuu jonkinajanpäästä, kun pesä ei voi kokonaisuudessaan palaa isommin kuin mitä sinne kokonaisilmaa tulee. Eli varttitunnin - puolen tunnin savumerkin saa aikaan liian pienillä puilla, mutta se hiljenee sitten lopulta kun ilmaa ei reaktioihin olekaan niin paljon kuin pesällinen ensin kuvitteli.
saa olla tätä vastaankin, mutta ilman suuntausta isompi tekijä siis mielestäni on pesällisen kyky haihtua tietyllä lämpömäärällä, sekä haihtuva ( pyrolysoituva) pinta- ala, eli puun keveys, kuivuus ja palakoko.