Niin, pidemmälle sähköistä teknologiaa hyödyntävä on tämä lambda käänteispalokattila, joka lienee vielä huolettomampi(?).
Mutta, jos valitset tämän tyyppisen kattilan, niin ehdottomasti kattila, jossa ensiöilma syötetään hiilloksen pintaan,- ei pesän yläosaan. Samoin pesän pohja keramiikalla vuorattu. Näin estetään puun holvaantuminen pesässä. Vaihdon yhteydessä siis kannattaa siirtyä äärilaitaan.
Noilla tekijöillä on erittän merkittävä vaikutus puun hallittuun kaasuuntumiseen koko pesän polttamisen ajan ja lambdalla varustettu kattila säätyy tosi hyvin. Jos kattila on torso, niin lambda joutuu seilaamaan koko ajan ja silloin palaminen ei ole paras mahdollinen.
Kiitos vinkistä, pidän tämän mielessä!
Kerro nyt vielä minkälaista puuta poltat, lajit, koot, lahous, kuivumisaika ja sisältääkö maalattua puuta.
Jos yläpalo niin Pannarix tyylinen 
Muuten simppelikäyttöinen nykyaikainen itsesäätävä noilla puunkulutuksilla. En ole vieläkään ymmärtänyt miten puuta voisi polttaa vakiosäädöillä, paitsi nuotiossa ulkona ja siinäkin joutuu vähän väliä jotain kohentamaan. Kaikkea joutuu säätämään on sitten kyseessä hitsaaminen, perunan keitto tai akun lataaminen.
Elektroniikka on nykyään niin halpaa ja monipuolista ettei sitä kannata pelätä. Ei olla enää kivikaudella.
Polttamani puulajit ovat yleisimmästä päästä mänty, koivu, haapa ja leppä. Harvemmin poltan joitain ulkomaisia puita, joiden lajia en tiedä. Nämä ulkomaiset puut ovat olleet pakkausmateriaalina, joista olen poistanut naulat ja pultit pois. Kuusta olisi saatavilla mielin määrin, mutta sen huonon palamisen takia poltan sitä erittäin vähän kattilassa. Pyrin aina polttamaan kaikkia puulajeja sekaisin, silloin tällöin pinossa on samaa lajia metreittäin ja sitä palaa sitten sellaisenaan joitakin pesällisiä. Trukkilavoja sekä purkupuutavaraa olen polttanut pieniä määriä, naularomun olen siivonnut uunista magneetin avulla. En polta lainkaan maalattua, kyllästettyä tai liimattua puuta. Tosin joidenkin trukkilavojen jalkapalikat on jonkinlaista puristetavaraa, joka varmasti sisältää jotain liimaa, se on poikkeus.
Teen polttopuita itse ja halkaisen ne aika pienikokoisiksi. Suurimmillaan laitan pesään noin Ø70mm pyöreän puun, neliskanttisena tämä olisi päästä katsottuna 60x60mm kokoinen. Tällöin klapit ovat suurin piirtein kilon painoisia. Polttopuissani on lahotavaraa todella vähän, vuoden puissa ehkä prosentin verran. Polttopuiden olen antanut kuivua ainakin vuoden, ennenkuin siirrän ne pannuhuoneen vieressä olevaan puuvarastoon. Tällöin kosteusmittari näyttää halkaistusta pinnasta kosteutta alle 16%. Täytän puuvaraston täyteen yleensä kesä- heinäkuun aikana ja tammikuuhun mennessä kosteusmittari näyttää 8% lukemia puun pinnasta. Olen lämmittänyt puuvarastoa pannuhuoneen hukkalämmöllä, joka on ollut hyvä konsti puiden lisäkuivatuksessa.
On totta, että muuttuvia tekijöitä erilaisen puutavaran poltossa on valtavasti. Näille löytyy varmasti joku summittainen keskiarvo, että kaikki palavat halutulla tavalla. Jossakin kattilassa nämä säädöt on varmasti paremmin toteutettukkin muuttuvien asetuksien muodossa. Omaan kattilaani en keksi enkä osaa rakentaa lisälaitteita, joilla polttoa voisi säätää halutunlaiseksi.
