Ensimmäinen talvi alkaa olla takana ja jotenkin tuntuu käsittämättömältä miten helppoa kunnollinen puulämmitys voi olla. Tästä voi olla eri mielipiteitä koska oma vertailukohta on tosiaan tuo vanha Jämän kattila jossa sai pitää tulta yhtenään, että riitti lämpö talossa. Jonkun toisen mielestä joka toinen päivä lämmittäminen voi olla rasittavaa.
Sen verran polttoa tultu harjoiteltua, että kunnon hiillos pitää olla jotta pesän voi vetää täyteen. Sen 10 cm kun saa suuttimen päälle niin voi mättää pesän täydeltä puita. Koko lämmityshommasta ei kuitenkaan ihan 5 minuutilla selviä. Pari kerta pitää pannuhuoneessa käydä.
Viestiketjun alussa mainitut ongelmat syttymisen ja savukaasujen lämpöjen osalta menevät ihan käyttäjävirheisiin. Koko keskuslämmitystä muutettiin ja vettä lisättiin yli 3 kuutiota, joten alussa kun vehkeet päästi ylikiehumisventtiilin kautta lämpöä pihalle johtuivat suurelta osin uudesta vedestä, jossa paljon happea mukana. Ilmaaminen tuossa määrässä loppui oikeastaan vasta helmikuun lopussa ja vieläkin aivan pieni määrä tulee pihalle kun venttiileistä varovasti päästelee (kylmän ja kuuman välillä).
Ensi kesänä on tarkoitus hieman parannella kattilaa. Ensimmäiseksi eriytetään ensi- ja toisioilmansyöttö ja siinä samalla on tarkoitus laittaa Siemensin logiikka ohjaamaan koko hommaa. Vähän rälläkkää kattilalle, muutama anturi, pikku-pätkä ohjelmaa ja se on siinä.
(saa nähdä ehtiikö tehdä)
