Morjens!
YPV 40:stä luopuneena muistelen silti, että siinä oli löydettävissä selvää palamisen tehostustekniikkaa: Luukussa oli " ylösheittävä" toisoilman syöttö ja tosiopalamiselle oli teoreettiset elinmahdollisuudet tehty laittamalla tulenkestävä levy konvektio- osan alle ikäänkuin yhdeksi lisäkerrokseksi vaakaan jonka liekki kiersi ennen konvektiioon menoa. Ja ihan varmasti tuo punaisena hehkuva levy jonka alla paloi pesällinen ja jonka päällä savu kulki toisioilmaan sekoittuen, ylläpiti jonkunlaista tosiopaloa.
Eli noita asioita tehostamalla voisi YPV:n saada polttamaan paremmin. Tulipesään jonkinlainen tulenkestävä vuoraus, jonka sisällä saisi edes hetken verran palo käydä tosi kuumana ennen teräksien väliin joutumista.
Pikkupojasta tulisijoja ja kattiloita tuijotelleena mutta vasta ihan viime metreillä tarkemmin palamiseen tutustueena sanoisin että yläpalo joutuu antamaan tasoitusta ala- ja käänteiselle aina näistä:
-Koko panos on palamisilmalle alttiina, ei voi annostella sopivasti ensiöilmaa. Jos haluaa huminaa ja turbulenssia ja kuumaa paloa, on ilmaa annettava panoksen alle ja riippuu ihan palon vaiheesta ja polttoaineesta, mitä tapahtuu. Minulla useimmiten tuli palokelpoista kaasua enemmäkuin pienehkö palotila pystyi polttamaan ja luukun annostelema välilevyn päälle heittämä toisioilma ei koskaan oiken osunut kodalleen määrällsiesti. Oli hetkiä, ehkä jossain panoksen puolenvälin jälkeen jolloin savut oli aika näkymättömät ja teho silti kova. se kesti lyhyen aikaa ja alkoi muuttua hiilipaloksi.
samoin palon fysiikka on yhtä vaihetta vailla ( puhun kuin asiantuntija, Olenhan täältä nämä lukenut) eli hiilloksen hiilivetyjä pilkkovaa vaikutusta ei oikein ole ( käänteisen ja häkäpöntön tapaan) ja ihannekaasun osuus ei nouse niin hyväksi kuin olisi mahdollista kattiloissa saada. YPV polttaa siis aromaattisempia kaasuja ja savut on sen tien "aromaattisemmat" . Eli oikea kaasutuspalo jää saavuttamatta, vaikka hyvää paloa voikin ajoittan harrastaa.
Ehkä pahin kanto kaskessa on se vesijäähdytteisten teräspintojen läheisyys jopa silloin kun olisi hyvä olla vain kiveä. sama paloperiaate on varaavissa takoissa ja Seppol:n tuotteessa, mutta niissä on kuumana säteilevää kiveä kriittisissä palokodissa joka tehostaa loppujen hiilivetyjen paloa, eli vähemmän pääsee karkuun ja palotapahtumat etenevät paremmin loppuun.
Enpä silti moiti YPV:tä, se oli edullinen ja tehokas, poltti kaiken mitä sisään laittoi. savusi, eikä aina mennyt hyötysuhde hyvin.
JOS on todella huolellinen kaveri, kuivat puut sekä jaksaa panostaa pesää aina pikkuisen kerrallaan eikä tunge täyteen ( minulla se viitseliäisyys loppui kesken) niin löytämällä sopivan polttoainemäärän mikä kerrallaan on tulessa, voi saavuttaa pitkiäkin hyviä polttojaksoja.
jos oikein teoretisoisi, niin YPV:hen voisi kuvitella olevan mahdollista erinäisillä protoilla kehitellä jonkulaisen alueellisen taikka portaittain muuttuvan ilmansyöttö- systeemin joka ei jakaisi ilmaa koko arinan alle vaan ehkä jostain alareunasta puhaltaisi taikka muuten hapettaisi vain hallitua osaa puumassasta. Puun palaessa sitten sille puhallusalueelle varisisi lisää puuta. tavallaan alapalohan pelaa noin. Oikein onnistuneen pähkäilyn tuloksena voisi joku osaaja tehdä arinan tilalle kivisysteemin jonka päällä puut ovat ja jonka yhdestä osasta tulee puhallusilmaa, pienemmällä alalla kuin arina mutta paremmalla puhalluksella. Syntyisi " palosilmäke" , pieni alaltaan mutta kuuma. Alasvaluva puu ruokkisi sitä.
Eikös jokut isot hakekattilat toimi vähän noin?
En edes väitä että ajatukseni toisi, mutta olisi kysymys että' voiko YPV:n paloa parantaa millään. Oma vastaus on että voi. Kuivilla puilla, useilla pienillä täytöillä taikka sitten palopesän keraamisilla muutoksilla joihin kuuluu turbulenttisen virtauksen ja kovan kuumuuden luominen johonkin kohtaan , mahdollistaen samalla katkottoman polttoaineen syötön.. voi olla kova yhtälö ratkaistavaksi.
