Kaiken vähäpäästöisen ja hyvän hyötysuhteen polton lähtökohtana on poltettavan materiaalin ja ilmamäärän oikea suhde. Tässä projektissa on käsittääkseni yritetty säätää vain tuota jälkimmäistä. Pelkästään toiseen puuttumalla ei saavuteta hyvää lopputulosta. Jos et pysty hallitsemaan polttoainevirtaa, niin ilmamäärän säädöllä ei ole merkitystä. Nim. Topilla on hyvät ehdotukset tuon polttoainevirran säätämiseksi. Niihin voisi lisätä, että klapeja poltettaessa ensimmäistä pesällistä voisi ehkä yrittää säätää sytyttämällä päältä. Isoimmat pölkyt pohjalle ja päälle hyvin syttyvää materiaalia. Näin tämä pesällinen palaisi alapalokattilan tyyliin. Seuraaviin pesällisiin ei auta muu kuin laittaa vain muutama kalikka kerrallaan. Silloin palo pysyy hyvänä ja savukaasulämmötkin kohtuudessa.
Totta, polttoainemäärää on näillä reunaehdoilla vaikea säätää. Päältä sentään sytytetään, ja kuten aiemmin mainitsin "Puun laatu ja panoksen latominen ovat aika merkittäviä tekijöitä" eli sopivaan klapikokoon ja latomisjärjestykseen on jo syntynyt jonkinnäköinen rutiini. Yleensä tulee poltettua vain pesällinen kerralla (pieni varaajatilavuus), silloin kun joskus tulee lisättyä on lisäysmäärä ollut ehkä 1/3pesällinen max.
Ilmamäärän säädössä on kuitenkin säätö ensiö- ja toisioilmalle, käytännössä em puun laadun optimoinnilla pääsee tilanteeseen jossa tehoa ei tarvi juuri rajoittaa palamisen ollessa silti melko hyvää. Aiemminkin olen tainnut mainita että, luulen ainakin, luultavasti ilmakerroin on liian suuri mutta lambdallahan tuon näkisi.