Päivitetääs vähän tätäkin juttua. Taas on melkeen vuos polteltu tyytyväisenä puita käänteispalossa. Torppa on pysyny lämpimänä ja käyttövettä on riittäny, lämmintäki. Varasähköjä ei ole merkittävästi menny, paitti lomareissujen aikoihin.
Anturointia on hiukka tullu lisää. Termopari seuraa savukaasuja, 1-wire kommunikoi ja soffalta näkee TaloLoggerin graffasta onks tarvista käydä veivaamassa ensiötä tai puhaltimen runtuja jonnekkipäin. Patterisyöppö Clas Ohlsonin etäkinkkumittari joutaa muihin hommiin, vaiks savustuspönttöä seuraamaan. Kuinkahan sietää ulkokelejä, toi kinkkumittari siis?
Tosta termoparista sen vert, et eka tilapäinen halpis puikkomittapää ei ollu eristetty, eli puikko oli kontaktissa jompaan kumpaan lankaan. Pelitti aika heikosti rautaiseen savukaasuyhteeseen tökättynä. Oikea teollisuuslaadun (joskin kiinalaisen-) mittapää ratkaisi ton.
Muutamien parjaama lambadakin löys tiensä pannun kylkeen. Aika näppärä, muuttaa kyl omaa ilmansäätöprotokollaa reippasti. Aika pian ku pannu on päässy käyntilämpöihin saa alkaa pudottaa toisiota. Ja entiseen yhden toisioasetuksen systeemiin verrattuna toisiota tulee nyt veivattua jopa enempi ku ensiötä. Enkä ole edes hakenu tiukkaa säätöä, vaan leikannu sen vert yli-ilmoja, et mittari on alueella. Loggerin lämpötiloja ku kattoo ja vertaa aikaa ennen lambadaa ja jälkeen, aika iso ero kWh-saantoihin tuntuu jo olevan.
Sellainen mielenkiintoinen havainto muuten on tullu, kaikkein eniten pannu puskee paksulle siinä vaiheessa ku viel latoo vimosia puita pesään, ja varastopesän luukku on auki. Nyt sit lyhyet alkutulet ja pesä täyteen, luukku kii ja toisio tappiin, kunnes kaasuuntuminen tasaantuu. Saas nähdä ku seuraavan kerran nuohoaa, olisko entistä vähemmän konvektioissa pölyjä. Jos on, ni kohta muuttuu konvektioiden nuohoominen vahaamiseks.
Seuraava homma olis konffata toi mittarin näyttö AFR:stä O
2-prossan näyttöön, tossa on siis numeronäyttö. Ja sitten AD-muuntimella data TaloLoggerille. Olishan tossa mittarissa omaki loggaus läppärille, mut mieluummin laitan datat yhteen kantaan, helpompi synkata ku lähtee hiukan tarkemmin analysoimaan.
Pikku hiljaa tarvii kans miettiä hiukka pidemmälle tota säätöautomaatiota. Peltimoottorit ja anturointi olis, PLC uupuu. Ohjelman runkoaki tuli joskus jo mietittyä. Savujen puhaltimen pwm-ohjaus ja savujen termopari on hiukka hankala liitettävä PLC:hen, ku ei jaksais laittaa kovinkaan montaa laajennuspalikkaa. Rahallahan niitä tietty saa, mut kun niitä saa yleensä vaan rahalla.
Sen vert pannu muuten sai kemppi-liimaa joku aika sit, et yks toisiopalokourun kannatuskourun repsahtanu hitsi ehjättiin. Oli siis L-profiilin yks hitsi revenny, joko tuhkan ja ulos vedetyn kourun paino oli alkuperäiselle hitsille vuosien varrella liikaa, tai sit on ehkä tullu väännettyä kourua hiukka jonneskinpäin, ihan käyttäjän puolesta epähuomiossa. Eipä tuo yhden sauman vika paljoa menoa haitannu, mut nyt ei sit ainaskaan tarvi alkaa keksimään mitään hätävarakorjausta kesken lämmityskauden kokonaan irronneeseen rautaan.
Ikäähän tolla pannulla on jo sen vert, et arinakivien reikä alkaa olla hiukka rivon näkönen. On siitä kuitenki muutama kymmenen tonnia puuta puskettu taivalle. Pitää varmaan alkaa kattella Aritermiltä uusia kiviä. Jos vaikka ens suvena vaihtelis.
