Kattilavalmistajien tietämyksen mukaan konvektio suunnitellaan kattilan nimellistehon mukaan, joka panospoltossa tarkoittaa, että poltto tapahtuu 100 %:n ilmamäärällä eli täydellä rähinällä. Konvektio ottaa vastaan maksimitehot hyvällä hyötysuhteella ja lämmönluovutus tapahtuu kiertovesipumpun välityksellä. Mitään savukaasujen lämpötilaan perustuvaa palamisilman säätöä ei tarvita. Aina mennään kitupolttoon, jos ilmamäärää säädetään nimellistehon poltolla. Itse näkisin hyvän ratkaisun olevan panospoltossa, kun palaminen lähestyy loppua, voitaisiin tarkkailla savukaasujen lämpötilaa, jolloin palamisilma säätyisi arvoon noin 10 %. Helppo automatisoida ja kattilan lämpö/savukaasuhäviöt minimoituisivat. Tosin edellämainittu on vaan näpertelyä varaajalähtöisessä panospoltossa.
Kaikissa kaksoispesäkattiloissa ei kovin kummoisia konvektioita edes ole, saati että niitä olisi mitoitettu järkevästi.
Mikäs juttu tuo 100% ilmamäärä sitten on? Onko se jotenkin merkitty ilmamääränsäätölaitteistoon? Mille puulajille, kosteudella tai lämpöarvolle se on mitoitettu? Entä jos poltettavalla materiaalilla ei panospoltossa saavutetakaan nimellistehoa? Lisää ilmaa! Ja sitten kun samoilla säädöillä poltetaan 'täydellä rähinällä' lämpöarvoltaan parempaa materiaalia, kärvennetään niitä savukaasumittareita ja hukataan energiaa liian korkeiden savukaasunlämpöjen kautta harakoille.
Toiselta suunnalta lähestyttynä, koska tavallinen puunpolttaja tietää koska ollaan nimellisteholla? Entä jos puutavara on lämpöarvoltaan huonoa? Onko nimellisteho hyvän palamisen ehto, vai oikeat ilmamäärät, kattilan polttoprosessin toimivuus huomioiden?
Laitteiden suunnittelu on aina kompromissi eri lähtövaatimusten ja ratkaisujen suhteen. Tuo on helppo havaita kun vaikka ihan silmämääräisesti vertailee samantehoisten kattiloiden konvektioita. Pinta-alojen vaihtelu ei ehkä ole niin suurta kuin pituuksien ja turbulaattoreiden.
