Morjens!
kattilan ääntely porinana tai paukahteluna ainakin minun mielessäni liittyy paikalliseen kovaan kuumuuteen ja siitä johtuvaan pistemäiseen kiehumiseen.
Olin -93 maatilarenkinä muiden hommien puuttuessa ja tilan lämpökarttila oli joku alapalo. ( en sen merkkiä juuri miettinyt kun oli niin hikiset työpäivät. Joka tapauksessa tuubit oli nuohottavissa halkoluukun yläpuolelta)
Se piti hauskaa purputusta kun sen sai hyvin palamaan. Ei kovaa, mutta semmoista leijonan kuorsausta kuului läpi päivän.
Jos miettisi millä sen estää ( ja jos se ei ole suunnittelumoka jota ei oi kiertää) niin äkkiä tulisi mieleen paineen nosto, jos vaan mahdollista. ja veden pumppauksen tarkistaminen. Liikaahan ei kannata kierrättää, vesi voi jopa kuluttaa pintoja, mutta hyvä kierto on oltava. Viime hädässä ehkä etsiä maksimi- teho jolla pulputus jää pois... En tiedä, voiko kattilakivi taikka muu kalkkimöykky tehdä pistekiehuntaa? Joku vanha höyryveturimies osaisi heti kertoa mitä tehdä.
heh, oli tuossa aiemmin lämmenneitä juttuja niin saa omaakin lisätarinaa iskeä: MAGA MA 40 harjoitukset jatkuu. Nyt onnistuu aina puhdas poltto, kun uskoo että tiiviisti puut pesän pohjalle. ja ei mitään ylimääräistä aloitukseen, vaan minulla onnistuu parhaiten pelkällä puulla. Pikkuroskaa ym. juuri siten kuin joku äskeittäin kirjoitti, eli ison hiilloksen päälle. Kiskoo sen pätsin läpi hiilivedyt ja pilkoo ne kärypolttoaineet pienemmiksi ketjuiksi. Ja tulee kirkasta piipusta...
hain huvikseni eri tehoja myllystä ja katsoin miten palaa 220, 23, 235, ja 245 savukaasutehoilla ( en kommentoi edelläolleita savulämpöjuttuja. Maalaisjärki sanoo että kuumat savut meinaa että lämpöä ulos. ja samalla palotapahtuma kovenee, kun säädin sallii isommat hytinät pöntössä. vaikea sanoa kumpi painaa enemmän, rajumpi palo vai enemmän hukkaa piipusta...)
Joka tapauksessa olin " kiireinen" ja halusin polttaa maksimiteholla ja laitoin max sallituksi 245 astetta. Niin kauan kuin varaajassa on tilaa, kattila palaa todella hyvin. Tuossa lämmössä siis tulee se tuhka sulamisilmiö ja alkaa näkyä sulaksi lässähtänyt tuhkakakku siellä u- kourussa. Aiemminkin tätä ihmettelin täällä. Luulen että se tilanne on hiukan suunniteltua kovempaa lämpöä ja tehoa, siksi en kovin usein sitä lämpöä salli. Nyt piti ihan kokeilla tekeekö se sen uudestaan ja teki, eli kova, jähmettynyt kakkara oli u- kourussa kun jälkeenpäin katsoin.
Tässä tilassaan kattila jättää hyvin vähän toivomisen varaa. Lambda- haave on yhden asteen haalennut. En usko että palamishyötysuhdetta paljoa tästä saa nostettua tällä kattilalla. On nimittäin niin pian savut valkoista höyryä ja alapalotilassa kauhea inferno. palokaasujen kemiallinen koostumus ehkä olisi optimoitavissa ja sieltä se motivaatio kai pitää hakea jos lambdasäätöä tehdä alan.
Suurin asia omalla toivelistalla on putkien uusinnan lisäksi kesällä "sammumis"- automaation teko + sisälle lämpönäytöt. Pitäisi järkeillä toimilaitteita... piipun pellille ja myös tulevalle paloilman ottoventtiilille pannarin oven viereen. ne kun sulkee samalla kun pumppu sammuu ( ohjaajana savukaasutemostaatti joka haistaa tulen hiipuneen) , sekä kattila pysäyttää puheltimensa itse, niin silloin puulämmitys on mielestäni parhaassa vireessä ja minimityöllä tehtävissä.
