Hei,
Aivan ensimmäinen neuvo on vähentää säätämistä.
Seuraava neuvo on, tee itsellesi selkeäksi tärkeysjärjestys mikä on ensisijaista saavuttaa ja mikä toisarvoisempaa. Tämän jälkeen etenet kohti ensisijaista tavoitettasi käyttäen loogista tapaa (aivan sama onko sen naisen, miehen vai koiran). Tällä tarkoitan vaikuttamista yhteen ainoaan muuttujaan kerralla ja sen vaikutuksen/vaikuttamattomuuden syyn ymmärtämistä. Tavoitteita asettaessaan pitää ne ymmärtää asettaa aluksi realistisesti saavutettavalle tasolle ja unohtaa myyntimiesten mainospuheet. Kattilan toimintaa voi kyllä tulevaisuudessa, ymmärryksen lisääntyessä, halutessaan hienosäätää vieläkin paremmalle tasolle. Kannattaa myös pitää mielessä, että kyseessä on manuaalisäätöinen klapikattila. Tällä ei tulla saavuttamaan identtisiä peräkkäisiä lämmityskertoja, tai edes kiinteissä arvoissa pysyvää, yhtä 3h kestoista lämmityskertaa.
Mitta- ja säätölaitteita tuntuu olevan tarjolla enemmän kuin tarpeeksi ja jopa tässä ketjussa on esitetty kaikki vaadittava tieto asian selvittämiseksi. Naapureille voi vaikka ilmoittaa, että nyt muutaman lämmityskerran ajan opetellaan ja haetaan säädöt kohdilleen… Nykyisenlaisella toiminnalla kaikkien kärsiminen jatkuu huomattavasti pidempään ja hermostuttaa sellaiseen taipuvaiset varmimmin.
Puunpolton ollessa kyseessä, vaaditaan palamiseen puuta (polttoaine, joskin liekkipalossa on kyse kaasun palamisesta), riittävän korkea lämpötila sekä ilmaa (happi). Kun nämä kolme yhtyvät oikeassa suhteessa on palaminen puhdasta.
Kun polttamisen tarkoituksena on siirtää palamisessa vapautuva energia lämmityskäyttöön kattilaa apuna käyttäen, asettaa itse kattila polttamiselle myös tietyt rajat. Kattila on mitoitettu rakenteellisesti valmistajan toimesta sekä polttamaan (vapauttamaan lämpöä puusta), että siirtämään vapautunut lämpö kaasuista veteen tietyllä tasolla -> teho. Jos tasosta suuremmin poiketaan, lämmön siirtymistä kaasuista veteen ei toteudu suunnitellulla tavalla (lämpöhäviöt) tai/ja itse palaminen huononee (palamattomien aineiden häviöt). Lisäksi raja-arvojen ylittymisellä voi olla muita epätoivottuja vaikutuksia kuten karstoittumista, paikallista kiehuntaa tms.
Alussa, olennaisin kohta koko toiminnan kannalta on varastopesän alaosassa sijaitseva ”palamisalue”. Täällä pitää olla polttoainetta (puu), oikea lämpötila (hiillos) sekä oikea määrä happea (ilma). Ilman pitää myös jakautua tasaisesti koko arinan alalle, jotta puut palavat tasaisesti, jottei yhteen kohtaan ”pala reikää” (holvaaminen).
Kattilavalmistaja ei suunnittele kattilaansa jokaiselle erikseen, vaan on käyttänyt lähtökohtana tietynlaisia olettamuksia, jotka ehkä mainitaan esitteissä tms. Mitä enemmän näistä arvoista asennuskohteessa poiketaan, sitä enemmän käyttäjän täytyy vaikuttavista tekijöistä ymmärtää saadakseen kattilan toimimaa edes hieman oletetun tavan suuntaisesti.
Valmistaja olettaa puiden olevan ilmakuivattuja ja hormin tietyn mittainen vaadittavan ”vedon” saavuttamiseksi. Veto, tässä tapauksessa hormin (luonnon veto) sekä imurin yhteen laskettu muodostaa voiman jolla oikea ilma-/kaasumäärä on siirrettävissä. Itse veto ei ole sama kuin ilmamäärä. Suuremmalla vedolla saman ilmamäärän liikkumiseksi ilman kulkureittiä on jostain kuristettava (oletuksena sama teho). Mitä suurempi veto, sitä suurempi ”vauhti” ilmamäärällä ja sitä suurempi vaara ilma-/kaasuvirran kanavoitumiseen.
Jos kattila on rakenteellisesti suunniteltu toimimaan tietyllä teholla, tarkoittaa tämä, että kun tietty ilmamäärä jaetaan tasaisesti arinalle jossa on tietynlaista polttoainetta, muodostuu oikea lämpötila ja kaasumäärä joka palaa puhtaasti, jäähtyy kovektiossa tiettyyn lämpötilaan ja muodostaa hormissa tietyn ”vetokomponentin”.
Jos polttopuut ovat kuivempia kuin oletettu, saman tehon (konvektiossa) saavuttamiseksi riittää pienempi polttoteho, koska lämpöenergiaa ei kuluteta samassa määrin veden höyrystämiseen poltetusta puusta (puun lämpöarvo on korkeampi).
Jos hormi on 7m verrattuna valmistajan mainitsemaan 4m, on luonnonvetokomponentti johtuen hormin pituudesta 1,75 kertainen. Lisäksi jos kattilaa poltetaan huomattavasti ilmoitettua korkeammilla savukaasun lämmöillä on tällä edelleen luonnonvetoa kasvattava vaikutus. Näillä oletuksilla ”voima” joka liikuttaa vaadittavaa ilma/kaasumäärää on oletettavasti monikertainen ja saattaa olla vaikeasti hallittavissa. Jos ensiöilmaluukku (tehon määrittävä) on nyt niin pienellä kuin sen saa (toinen pää kiinni ja toinen 2,5mm auki) ja yhä ”veto” riittää repimään ilmaa kattilaan sen palaessa reilulla yliteholla, miten ilmamäärä on vähennettävissä suunnitelluntasoisen tehon aikaansaamiseksi? Entäpä kuinka pieniä säätöliikkeiden tulee olla jos sellaisia kykenisi tekemään? (Jos keskimääräisesti luukun avautuma 2,5mm/2=1,25mm, joka vastaa esim. 50kW tehoa. 10kW tehonmuutos vaatii ~ 0,25mm muutoksen luukun aukeamaan (1,25mm/5). Aika säätäjä saa olla jotta tuollaiseen kykenee). Tietysti voi olla ylevää sanoa, ettei vetoa ole koskaan liikaa, mutta perusteettomilla mielipiteillä ei ainakaan omassa ajatusmaailmassani ole suurtakaan arvoa etenkään jos niistä joutuu käytännön elämässä kärsimään.
Toki kattilan suunnittelussakin voi olla käyttäjästä riippuen enemmän tai vähemmän ”valittamisen” aihetta (kuten GS-Atmoksen kohdalla tuntuu olevan), mutta jos yläpaloisenkin kattilan saa palamaan savuttamatta, olettaisin ko. kattilan kohdalla sen myös olevan johdonmukaisella ja järkeä sisältävällä toiminnalla enemmän kuin oletettavaa.
Omia hölmöilyjään jne. tuskin kannattaa ainakaan vartin välein ylös kirjata, mutta esim. poltetun puun punnitseminen (palamisvauhti) auttaa opetteluvaiheessa löytämään käytettävän tehon. Savukaasun- ja ulkoilman lämpötilaeron aiheuttamaan ”luonnonvetokomponentin” vaihteluun voi myös opetella reagoimaan imurin kierrosluvun säädöllä, joskaan tässä ei taideta olla monastikaan toivotulla alueella.
Herneitä eikä mitään muutakaan kannata ”foorumikirjoitusten” vuoksi nenäänsä tunkea ja ylipäänsä omanarvontunnon parantaminen ja puulämmityksen opettelu kannattanee muutenkin pitää erillään toisistaan…
Onnea valitsemallesi tielle.
