Ei tosta eilisestä esityksestä kyllä selvinnyt yhtään mitään!
Otamme uusinta yrityksen tänään, tällä kertaa alemmilla alipaineilla, lähempänä valmistajan antamia suositusarvoja.
Sytytän suuremmilla ensio-ilma määrillä/ pienemmällä imurinopeudella.
...sitä tässä vielä pohdin että pitäisköhän laittaa tota vasemman puolen ensiota inan suuremmalle kuin oikeanpuoleista... noin puolen pykälän verran...
Niin kuin nyt on moneen kertaan todettu niin tän pannun ominaisuus on toi holvaaminen, sille ei tunnu kertakaikkiaan voivan mitään.
Puiden huolellisella latomisella, ja ilmeisesti riittävän korkeilla polttolämpötiloillakin, tuota voi vähän vältellä.
Holvausta kuitenkin tapahtuu joka tapauksessa ainakin pienemmissä määrin, niin että sitä ei juuri selkeästi huomaa.
Oma juttunsa on sitten nuo ihan selkeät jumit (joita onneksi enää tulee tosi harvoin) ja niiden kohdalla on sitten turha tuijotella liekkejä tai mitään lukemia mistää saati ruuvailla mitään.
Korkeintaan ottaa tulenhoitoluukku auki & sohia hiillosta jos hermot ei kestä kovin pitkään odotella.
Piipun lämpeämisen vaikutusta palotapahtumaan ei tietenkään voi täysin vähätellä, onhan se täysin luonnollista fysiikan lakien mukaista.
Mutta saatujen alipainelukemien perusteella tuo lämpeämisen vaikutus vedon voimakkuuteen ei ole kovinkaan mainittava.
Tehtaan labratyyppi sanoi että alipaineen kuuluu laskea palon edetessä ja nousta taasen loppuvaiheilla.
En havainnut kysyä perusteluja/syitä tälle reaktiolle ja oma järki ei riitä moisen kuvion synnyn hahmottamiseen, koulussa kun fysiikan tunnit tuli lähinnä piirreltyä pulpettiin
Välillä noi paineet meillä laskee sopivasti, ja sit taas välillä mennään aikalailla samoilla paineilla alusta loppuun.
Osaako joku vääntää mulle rautalangasta tän jutun, miksi kuuluu laskea, ja mistä mahtanee johtua jos ei laske??
