Markulla on tietoon perustuvaa faktaa joten olkoon jankuttamatta enempää.
Sitten kun pökökin hiukan oppii jotakin lämpötekniikasta, muuttuu ne käsitykset kummasti.
Tässä Markulle havainnevideo josta voi tutustua visuaalisemmin termofysiikan ilmiöihin varaajien sarjaankytkennässä. Mikäli jää vielä epäselvyyksiä, kysy toki rohkeasti!
https://youtu.be/Ttj-t6q5czkEi tuo videolla kuvattu järjestelykään ole aivan optimaalinen, kuvausjärjestelyitä huomioimatta. Mm. yleisesti käytössä olevia ohjausputkia ei liitännöissä näytä olevan ja varaajien välinen putkitus on aika pitkä. Kysehän onkin toki laboratorioon rakennetusta tilapäisestä järjestelystä.
Kannattaa muistaa, että Riusmiehen tapauksessa toinen varaaja on sisällä lämmitettävässä rakennuksessa ja toinen ei. Sisävaraajan lämmönhukka ei mene kokonaan hukkaan, ulkovaraajan hukka taas menee täysin hukkaan. Kansanomaisesti siis harakoille. Tästä johtuen ulkovaraajan energiasisällön minimointi ja mahdollisimman nopea hyödyntäminen lämmitykseen on olennainen seikka energiahukkaa hallittaessa.
Jos molemmat varaajat ladataan täyteen, sarja- ja rinnankytkennällä ei ole siihen asti suurtakaan eroa. Purettaessa ne erot syntyvät, ja sarjakytkennässä ei tarvita edes kovinkaan kummallisia 'sunttaustekniikoita'. Yhdellä bivalenttishuntilla saa jo hyvän tuloksen, ja lisäksi vielä käyttöveden esilämmitys, niin on rakennettu yksinkertainen ja toimiva järjestelmä.
Rinnankytkennässä varaajien lämpökerrostuma pyrkii koko ajan tasaantumaan molempiin varaajiin, sen estäminen kokonaan vaatii käytännössä varaajien välisen virtauksen estämistä. Jos käyttäjä unohtaa avata tuon lisäsulkuventtiilin ennen lämmitystä, seuraa omat riskinsä, käytössä on vain vajaa varaajakapasiteetti. Seuraa ylikuumenemisriski.
Jos varaajia ei lämmitetä täyteen, sarjaankytkennän hyödyt korostuvat. Jokainen energiayksikkö, jota ei viedä ulkovaraajaan, ja mitä lyhyemmän aikaa käyttökelpoista energiaa on ulkovaraajaan varattuna, sitä pienemmät häviöt.
