Mistä johtuu käsitys, että patterille tulevan veden lämpötilan laskeminen laskee myös paluuveden lämpötilaa, jos patterista otetaan sama teho.
Patterista
otettu teho on insinööriopin mukaan lämpötilaero patterin tulo- ja lähtöpuolen välillä kertaa virtausmäärä, eikä siten ole väliä mikä on tulolämpötila. ehe, ehe

.
Käytännössä kuitenkin patteri
antaa,( sen minkä antaa ) tehon, joka on patterin pinta-ala kertaa patterin keskilämpötilan ja huoneen lämpötilan erotus.
Jos patterin tulo olis 80 C ja lähtö 10 C ( monien toiveuni että saadaan mahd. kylmää paluuvettä, ehe, ehe

), niin patterin keskilämpötila on n. 45 C. Tuosta sitten hoksitaan että jos koko patteri olis 45 C niin sen kuumempaa tulovettä ei tarvittaiskaan. Toisaalta sitten lähteväkin vesi olis 45 C eli lämpöinsinöörin paradoksi: patteri ei anna lämpötehoa koska lämpötilaeroa tulon ja lähdön välillä ei ole. ehe, ehe

.
Tuommonen 80 C / 10 C tilanne vois oikeasti olla esim isohkossa autotallissa, jossa halutaan pitää vaikka vesimittari sulana. Jos syöttövesi on 80 C niin muita pattereita pitää rajoittaa termostaateilla.
Tuosta hoksataan sitten se että varaajassa alle 80 C vesi ei ole riittävän kuumaa lämmitykseen ja lisäksi se että varaajanvettä on kuumennnettava 70 astetta jotta olisi käyttökelpoista lämmitykseen

.
IMHO. Ite lisäisin veden kiertonopeutta pattereissa, jotta patterille tuleva vesi olis 45 C ja lähtevä 44 C, jolloin koko patterin pinta-ala on tehokkaasti käytössä,( mitä hyötyä on isosta patterista jos se on alaosasttaan niin "viileä" ettei tuota tilaan lämpöä? ). Varaajan vettä tarvii kuumentaa vain 1 C astetta ja on taas käyttökelpoista lämmitykseen, eli varaajassa ei varastoida kylmää vettä.
Mistähän johtuu käsitys että varaajaan palaava vesi pitää olla mahd. kylmää?