Terve,
Olemme suunnitelleet talon ostamista (rv 1973), ja lämmitysmuotona ko. kohteessa olisi leivinuuni + ILP + 3m3 varaaja jossa vastukset + puukattila (patterilämmitys). Pannuhuone (+ pesutilat) ovat kellarikerroksessa.
Klapilämmitys ei sinänsä ole outoa tai uutta, mutta tämä vesikiertoinen lämmitys nyt mietityttää - nimittäin puukattila ja varaaja ovat alkuperäisiä

Kysymys kuuluukin että kauanko nuo puukattilat, patteriputket ja varaajat tuppaavat kestämään? Kellä on raadista vanhimmat yhä käytössä olevat laitteet? Tässä yrittänyt googlailla asiasta mutta tuntuu olevan melko ristiriitaista tietoa näin aloittelijalle... Enkä nyt oikein usko markkinamiesten ja kuntoarvaajien ehdotuksiinkaan...
Pannuhuoneessa oli kyllä Oumanin (uudet) lämmönsäätimet, kalvopaisari, lattiakaivo jne. mitä nyt äkkiseltään huomasin. Voi olla myös että kattila on Tee-se-itse -malli (kaksoispesä). Myyjän tietojen mukaan alkuperäinen omistaja oli lvi-insinööri/suunnittelija tjvst.
Kauanko puukattila kestää? Googlen mukaan 20-30 vuotta ja sitte vaihtoon (pl. tosi vanhat valurautakattilat) ja jossain sanottiin että yleensä menee siinä vaiheessa vaihtoon kun hyötysuhde heikentyy tarpeeksi tai vedet on pannussa. Tuo kattilahan olisi kuitenkin jo yli 40 vuotta vanha. Jos asialla on väliä niin välissä on ainakin 10 vuotta poltettu pelkkää öljyä, ja puuta vain satunnaisesti (koko ajan lisääntyvässä määrin kuitenkin). Pellettiäkin on mokomalle tarjottu...
Entäs nuo patteriputket? Google tarjoilee 30-40 vuotta ja sitten vaihtoon. Toiset sanovat taas että jos ei tarvitse lisäillä vettä (hapekas vesi syövyttää putkia?) eikä putket makaa märässä betonissa joka syövyttäisi ne ulkopuolelta niin menee huomattavasti kauemmin. Pesuhuonerempan yhteydessä oli entinen vesikiertoinen lattialämmitys poistettu pesuhuoneesta. Tietenkin on riski siinä että lämmitysputket kulkevat rakenteissa eikä pinnassa. Luulisi äkkiä että patterit pettäisivät ennemmin mitä itse putket? Ilmeisesti kuitenkin lämmitysputkien veto pintaan ei aivan vuoden palkkaa maksa?
Sitten vielä tuo varaaja. Itseä ainakin jotenkin hirvittää lilluttaa 3 kuutiota vettä kellarissa 40 vuotta vanhassa astiassa (oli kylläkin kaivo alla). Mutta päteekö tuo sama hapettoman veden kierto myös varaajaan samalla tavalla? Eli todennäköisempää on että vuotaa jostain laipasta että vettä pääsee villojen väliin ja ruostuu sitten ulkopuolelta puhki? Miten tuo on muka 70-luvulla ajateltu? Tuota varaajaahaan ei voi "vaihtaa" sitten niin millään ilveellä. Ainut vaihtoehto on teurastaa se osiin ja kantaa ulos ovesta. Joten onko ajateltu että talon käyttöikä on se ~30 vuotta jonka varaajan täytyy kestää?
Onko nyt näin että järjestelmän jokainen komponentti on käyttöiän päässä, joten vaihtoehtoina olisi vaihtaa kokonaan lämmitysmuoto sähköpattereille(+toinen ILP + leivinuuni) vai olisiko taloudellisempaa pitää kuitenkin vesikiertoinen lämmitys? Eli ostaa uusi puukattila (öljy ei käy, pelletille ei ole tilaa, maalämpökaivo tulee kalliiksi hiekkamaalla), uudet patterit ja patterilinjat plus sitten sata miljoonaa pienempää varaajaa jotka mahtuu ovista?
Mielipiteitä ja asiantuntemusta kaivataan nyt äkkijä.