Oli sit mode muistanu yv:llä saunareissun tuliaiseks. Eipä paljon täs maailmantilassa tarvi arvailla kuka on käyny ruikuttamassa.
Pannaan peliin vähän lisää panoksia. Tunnari meni vähän lähemmäs oikeeta nimeä. Ennen en oo tehny mitää suurta selostusta tänne, koska musta vanhoihin suorituksiin ja saavutuksiin vetoaminen ei kerro yhtikäs mitään nykyisestä tuloskunnosta, ja tekee vaan turhia odotuksia ulosannista. Jos ei jutut perustele olemassaoloaan, ni sit niitä on turha perustella kirjoittajalla, sen koulutuksella tai tekemisillä. Tässäkin maassa on ihan liikaa porukkaa istumassa vanhoilla suoriteilla saavutetuilla jakkaroilla. Siltä pohjalta tällaisen selostuksen kirjoittaminen on epäluonnollista. Mut pitkin hampain.
Entisillä tai nykyisillä työnantajilla ei ole mitään tekemistä siviiliminän tai sen tekosten kanssa, siks ne jääköön vähän vähemmälle selostukselle. Ja kun aika spessu hommissa ollaan, juttu jääköön hiukan eteeriseksi, noiden syyttömien työnantajien suojelemiseksi. Ja juu, siviilikirjoittelutyyli ja työulosanti on aikast eri tyyppistä. Sattuneesta syystä.
Mut kattotaan hiukan tota taustaa koulutuksen osalta. Ei tullu pappia, vaiks joku naapurin täti niin uumoili. Ens 12 vuotta niistä perustarjonnan juttuja. Sit itte valikoituihin, ekassa lopputotarissa luki laitoksen lopussa sana opisto. Ala oli klassisesti talonrakennus. Vaiks tulihan siinä myös infraa sun muuta sivuttua. Tuo oli siis kultaisella 80-luvulla. Tosta sit saa haarukoida ikäluokan.
Sen jälkeen on sit tullu opiskeltua lisää, osasta opintoja on lopputodistukset, kaikista ei. Opintoviikkoja ja opintopisteitä on ammattikorkean ja yliopiston puolelta, humanistisen ja matemaattis-luonnontieteellisen tdk:n puolelta, mm. tietojenkäsittelyoppia, kone- ja tuotantotekniikkaa, tuotantotaloutta ja muutamaa muuta. Onhan siel mukana myös termodynamiikkaa, tutkimusmenetelmiä, energiatekniikkaa, YVAa, johtamista, pedagogiikkaa sun muuta. Aika vähän noissa on päässy hyödyntämään hyväksilukuja. Lopputöitä ja todistuksiakin näiltä kierroksilta on, viimeisin lopputyö on aiheen valintaa vaille valmis. Kattoo mitä sit seuraavaks.
Kaikennäköstä pikku kurssia sit vielä päälle. Noista päivän lakisääteisistä työturvallisuus-, tulityö- ja sähkötyöturvallisuuskortit voimassa, ku tarvii, mut EA ja JV-kortit vanhentunu. EA pitäis kyl uusia, JV:tä nyt vaan ei jaksa.
Töitä on tehty pääasiassa koko ajan, ku opiskelu nyt vaan laskee tuloja inhasti. Mutta on sitä silti opiskelemaanki hiuka ehtiny. Yleensä pienessä organisaatiossa viihtyy, mut silti isot organisaatiot imaisee, oliskohan resurssikysymys. Ei kyl julkisrahoitteisten osalta niinkään. Aika pitkiä työsuhteita, pääasiassa suunnittelua ja kehittämistä. Tietty muutamia vuosia yrittäjyyttäki välissä. Työn jälkiä on matkan varrelta ihan riittävästi näkyvissä pitkin Suomea, mut eihän niis nimeä kyljessä oo, eikä se mun juttu oliskaan. Yhteinen nimittäjä on jonkinasteinen tuoreus, uutuus tai erikoisuus, yleensä teknisessä mielessä. Ja sit bulkkihommat päälle. Vimoset parikyt vuotta titteli on ollu jonkinasteen päällikkö tai johtaja, ja asteina on sit ollu projekteja, koulutusta, tuotteita tai kehitystä sun muuta. Mut käsiä saa pestä silti, ku ei osaa jättää kaikkee muille. Ja ku tekemällä oppii, ja pitäähän sitä taitoja pitää yllä.
Aika paljon toimintaa ohjaa kehityshakuisuus. Kehitys kehittyy, ja vanhat rajoitukset menee uusiksi. Tekniikka kehittyy, oli sit kyse vaiks materiaalitekniikasta tai tuotantotekniikasta. Markkinoiden vaatimuksetkin kehittyy. Mut jos prosessi kusee, ni on aika turha yrittää pärjätä skabassa. Oli sit kyse mistä tahansa yritystoiminnasta. Toinen juttu on poikkitieteellisyys, on ihan liian helppoa leikkiä ihan vaan oman klikin/linjan/koulutusohjelman/tiedekunnan heppujen kanssa, ja dissata muita. Mutku vasta osaamisen yhdistämisellä saadaan laajempaa vaikuttavuutta aikaan, tiimityö tulee sit pakostakin mukaan. Mut se vaatii kommunikaatiota joka tasolla, pitää osata puhua joustavasti jargonia molempiin suuntiin. Ja mieluusti vähän eri kielilläki. Osaaminen pitää tunnistaa, oli sit kyse omista vahvuusalueista tai ei.
Jotenki sitä vaan on muuttunu matkan varrella jossain määrin kyyniseksi. Epäaitous ja -oikeus jurpii. Eikä epärehellisyyskään saa kovin hyvää vastaanottoa. Jos koko tiimi ei tähtää samaan maaliin, miks pitäis edes ottaa kaikki messiin? Näkökulmana on mieluumminkin oman osaamisen laajuuden kanssa herkuttelun sijasta entistä enempi ymmärrys siitä, miten paljon vielä on maailmassa opittavaa. Ja vähän aikaa.
Virallinen minä, perhe-minä, harraste-minä ja kaveri-minä ovat sit oma juttunsa. Niitä en tähän sotke.
No niin, tuli taas aikaa käytettyä alun perin laskettua enempi. Ja taikuri itteki on hiukan hämmästyny, mitä kaikkea sitä on ehtiny. Retroperspektiivi sucks.
Tulee muistojaki mieleen.
Mutta joo, rento meininki rules, eikä tän tarkoitus ole asettaa kynnyksiä, mihinkään suuntaan. Matalat organisaatiot maistuvat, vaiks se on hiukka hankalaa esmerkiks kymmenen k-henkilön organisaatiossa. Vaakasuuntaista kommunikaatiota sit vaan. Ja jos mun kirjoitukset joskus haisee, se ei ole taustojen/koulutuksen/kokemuksen syy, vaan johtuu ihan vaan musta ja nyt.
Tulipas tekstiä. Jos tää nyt menis juridiseen tarkasteluun, ni joka ovari ja noppa on paperilla, niitä nyt kukaan vaan ei jaa nettiin. Hlökohtaisesti sit pärstäkertoimen mukaan. Ja sen vert vanhan kansan meiningillä mennään, et miehen sanaan pitää voida luottaa, vaiks tasa-arvo onkin mulle ihan ok.
No niin, noppa on markulla. Annahan tulla sitä sun kaipaamaasi taustaa, et saadaan jutskata taustat tuntien. Mikäs sussa sykkii, lämpöpumppu vai?
