Palaanpa aiheeseen minäkin. Maatilallinen toi esille perusteita suljettuun systeemiin siirtymiseksi, näistä voi kyllä olla eriäkin mieltä. Jos avoimen paisuntasäiliön alta jätetään vuotoallas valumisputkineen pois, niin vasta silloin vesivahingon vaara on todellinen. Omalla kohdallani alkuperäinen säiliö kesti 40 vuotta, mutta sen jälkeinen vain 15 vuotta, vaikka oli saman valmistajan samoilla mitoilla oleva pytty. Ekonomit lienevät määränneen ohuempaa levyä...No, tämä kolmas yritys ei sitten ainakaan ruostu puhki, koska on muovia.
Toinen yleisesti käytetty peruste on tämä veden ilmakosketus säiliössä. Tehdäänkö nykykattilat niin paljon huonompilaatuisesta/ohuemmasta teräksestä, etteivät pannut enää kestä? Vai onko kyseessä oikeastaan kalvopaisarien valmistajien tosi hyvin onnistunut markkinointi? Pikaisen vilkaisun perusteella ainakin Atmos ja ruotsalaisten Effecta sallivat myös avopaisunnan, miten sitten esimerkiksi Attack, Fröling ja ETA, enpä tiedä.
Avojärjestelmässä hapen poistuminen vedestä tapahtuu kiehuntaputkea pitkin todella nopeasti, kunhan lämpötilan nostaa yli 90 asteeseen. Sen jälkeen mitään ilmausongelmia ei enää olekaan. Avosysteemi on todella vähätöinen suljettuun verrattuna. Väittäisin, että voi olla jopa pitkäikäisempikin. Ruotsalaisilla on tähän hapettumisen estoon oma kikkansa (Byggahus.se/Biobränsle-palstalta): veden korkeuden asetuttua säiliössä oikeaksi, jotkut heistä lisäävät sinne pari desilitraa parafiiniöljyä.
Maatilallinen kirjoittaa vallan kauheista lämpötiloista suljetussa järjestelmässään, 120 astetta... Ei hyvä tavaton, onko mietitty mitä tapahtuu, jos järjestelmään tulee silloin vuoto? Mielestäni systeemin vesi muuttuu silloin höyryksi viimeistä tippaa myöten, on enemmän kuin vaarallinen tilanne. Kumotkaa, jos olen väärässä.