Siinähän ne kiteytyi vähän väärät tai vanhanlaiset ajattelutavat. Ei se kattilan teho määrää talon kulutusta tai toisin päin, vaan kuinka nopeasti ladataan se iso varaaja ja monellako pesällisellä kerralla ja kuinka isot ovat ne latausvälit. Lämpö pysyy tasaisena muulla automaatiolla. Takka taisi lämmetä täälläkin alle yhden käden sormin tänä talvena lopulta. Ei niin mitään iloa, kun varaajasta se lämpö löytyy. Sitä kun vain olisi riittävästi tai enemmän.
Eipä sil varaajan latausnopeudellakaan oo paljoakaan merkitystä, sama vaikka pannussa olis tulet likimain 24 h vuorokaudessa huippupakkasilla, jos täyttökertojen määrä tai väli vaan on siedettävä. Oli se sit vaikka jopa huimat kaks kertaa päivässä huippupakkasilla, kuten täällä.
No joo, tiedän kyllä, et isommat pannut on ikävän yleisesti ainut tie isompiin varastopesiin.
Edelleen hiukka pohdintaa kattilanvalinnasta. Täälläki liki samanaikaisesti toisessa threadissa suositellaan riittävää pannun ylimitoitusta lämmitysvälin pidentämiseksi, kustannuksia kaihtamatta, ja toisessa threadissa sniiduillaan aurinkokeräimien takaisinmaksun kanssa. Kannattaiskohan miettiä myös pannun ylimitoittamisen TMA:a, ja miettiä niitä kuluja vs. aurinkokeräininvestointi.
Toinen näkökulma: Jos lämmityskertoja vähennettäiskin mieluummin sielt yleensä aktiivisemman vuoden puoliskon puolelta? Missä kohtaa on opitimi lämmityskertamäärä, ja sen optimi jakautuma koko vuodelle? Josko puhutaanki keskimääräisestä lämmitysvälistä? Aurinkokeräilijät saa hyvitystä kesän osalta.
Taustana tossa siis oma tilanne, talvella yli yhden yön reissut rajoittuu muutamaan harvaan, pisimpänä yleensä ainut pitkä eli hiihtoloma. Lämmittelemään ehtii hyvin. Kesällä menee sitten harva se viikko pari yötä reissussa, toki ei-lämmityskaudella torppa ei niinkään tarvi sulanapitoakaan.
