Palasin takaisin kaupungista maalle kotiseuduille. Talon rakennus alkaa vuoden sisällä. Tarkoitukseni on tehdä järjestelmä (yli)suurella varaajalla, jolloin lämmittää tarvitsisi kerran tai kaksi viikossa. Puut saisin isän metsästä. Järjestelmässä huomioitaisiin myöhempi keräimien käyttö. Talo on avoimella paikalla, joten paiste osuisi sikäli kuin sitä taivaalta piisaisi.
Isä riemastui ajatuksestani kovin eikä todellakaan myönteisesti. Hänellä oli vuosikymmenet rinnan öljy ja puu. Kitsaana miehenä hän käytti paljon puuta ja tyytyi olemassa olevaan järjestelmään. Se tarkoitti jatkuvaa lämmittämistä.
Vähän ennen eläkkeelle astumistaan isä siirtyi maalämpöön ja muutaman vuoden tulosten perusteella ryhtyi suoranaiseksi maalämpösaarnaajaksi. Eikä käy kieltäminen, etteikö maalämpö olisi käsittämättömän halpaa ja vaivatonta nykyisillä sähkönhinnoilla. Vaikka tekisin puut itse, niin pahoin pelkään, etten siinä juurikaan voita jos ollenkaan. Ja tällöin puiden tekemiselle ja vaivannäölle ei lasketa lainkaan hintaa.
Isän uhkailu yltyi niin vinhaksi, että hän vannoi olemaan auttamatta, jos tarvitsisin lämmitysapua esimerkiksi matkan ajaksi. Voisi suomeksi sanoa, että isää vituttaa tämä lämmitysmuotoni valinta. Epäilen että seuraavaksi hän rupeaa uhkailemaan maksun ottamisella puista.
No, aikuisen miehen pitäisi pystyä tekemään omat päätöksensä, mutta kieltämättä tuo isän asenne on pistänyt miettimään. Maksun ottaminen olisi viimeinen niitti.
Yleensä tuohon ukonkönttyyn on tehonnut järkipuhe, mutta milläs järjellä puulämmitystä voisi puolustaa maalämpöä vastaan. Saa kertoa.
