Todellista lämmönhukkaa syntyy jos putkisto on lämmitettävän tilan ulkopuolella. Siellä se on hyvin eristettävä.
Vanhoissa rakennuksissa putket kulkee usein rakenteissa, esim. alapohjassa. Eristeenä vaiks aaltopahvi, eikä alapohjassa muutenkaan ole kovin hyvä eristys. Milläs eristät paremmin rakentamatta uusiksi?
Edelleen, ei se eristyskään oo ilmaista. Eipä sunttiautomatiikan hinnalla saa montaakaan neliötä esimerkiksi Armaflexiä, eristäjän työtunteja vielä mukaan edes laskematta.
Levypatterissa on muutama litra vettä. Termostaatti on siinä lähellä ja alkaa lämmetä heti kun vettä alkaa tulla. Jos termostaatti on verhon suojassa, se ei päästä lämpötilaa huoneessa edes nousemaan kun lämpiää ennen ympäristöä. Tästä on monta vuotta kun jossain messuilla kinasin Oumanin edustajan kanssa asiasta.
Kirjoitin kuvitteellisen kertomuksen Åhmannin toimista ja kokemuksista. Kun keksin miten saan linkin tänne, niin laitan.
Jos on paksut verhot, käytetään patteritermareissa mieluusti etäantureita, että mitattaisiin sitä säädettävää asiaa, huoneilman lämpöä. Mites tuo ajatus termarin käyttämisestä ensisijaisesti patterin virtauksen pakkosäätöön on linjassa sen kanssa? Kyllä mä edelleen pidän patteritermareita pelkästään hienosäätökamppeina, en pääasiallisena säätöautomatiikkana.
Entäs sit virtaukset? Putkiverkoston virtaus pyritään tasapainottamaan. Jos vaan yksi termari on auki koko systeemistä, se alkaa kyllä vinkumaan, vaiks olisi säätöpumppu. Ja jos linjan kaikki muut termari on kii (ulkoista lämpöä, joten ei mitään lämmityksen tarvetta), lukuunottamatta viimeisenä olevaa pikkupatteria, riittääkö sille edes kuumaa vettä, vai hukkuuko lämpö hitaassa virtauksessa jo putken lämmönhukkiin?
Aika pitkään varmaan saat tosta asiasta kinata.
Jos tähänkin haetaan joku älsä auto vertaus, toi systeemi on sama ku ajettais käsikaasulla, ja säädettäisiin nopeutta käsijarrulla.

Editti: korjattu automaattikorjauksen korjauksia.