Markun lainauksessa ei ole tiedetty yhtään mitään palamisesta, ainakaan tuosta kaasutuksesta.
Wahlroos:in saa todellakin panna museoon. Kumma kun sitä edelleen näkee "lähdeluetteloissa"
Kun lukee koko opinnäytetyön hartaudella viitetietoineen, ei asiat ole muuttuneet miksikään tähän päivään mennessä.
Rohkenen olla jokseenkin täysin erimieltä.
Kun tota omaa kaasutuskattilaa aloin "vänkätä", pyrkimys oli nimenomaan saada puut kaasuntumaan siten että toisiopalotilassa poltetaan vain yksinkertaisia kaasuja, häkää, vetyä ja metaania. Ne palavat puhtaasti, nopeasti ja kuumasti, joten liekit voidaan johtaa suoraan konvektioon, ei tarvita "ihmeellisiä" toisiopalokammioita. Liekin lämpötilä huitelee 2000 asteen yläpuolella. Syntyvien kaasujen lämpötila on yli 1000 C, jolloin tapahtuu itsesyttyminen kun sekaan johdetaan toisioilmaa. Ilmakerroin lähellä 1.
Alapaloisissa pilkkoutumattomat hiilivedyt on johdettava keraamiseen palokammioon, jossa lämpöä kuluu hiilivetyjen pilkoutumiseen ja palotilan lämmittämiseen, eikä liekkin lämpötila ei nouse 1300 C korkeammalle. Todennäköisesti hiilivetyjä pääsee myös pilkoutumattomina läpi. Ilmakerroin oltava 1,3 - 1,5 ja lisäksi pitkä palotila, jossa ilma ja hiilivedyt saadaan sekoittumaan sekä palamaan loppuun.
Teoria hieno sikses. Käytännössä kaasutus ei toteudu täydellisesti ja kaupallisiin kattiloihinkin on lisätty niitä keraamisia palokammioita. Puuttelisen kaasutuksen syy löytyy varastopesästä. Syitä on monia enkä itekkään osaa kaikkia arvioida. Suurin syy kuitenkin on eri asteisissa holvauksissa, pilkoutumattomia hiilivetyjä karkaa toisiopaloon.
Märkien puiden poltosta senverran että kaikki vähänkin kemiaa lukeneet toistaa vanhaa mandraa että vedyn tekeminen vie vähintään saman energian mitä poltossa saadaan. Toki noin, energia tase on + - 0. Hyöty tulee puhtaasta, nopeasta ja kuumasta palamisesta. Edellyttää tietty hyvää kaasutusprosessia.
3 - 4 vuotta olen tuota kattilaani poltellut erilaisilla virityksillä ja melkein joka polton olen seurannut alusta loppuun. Edellä oleva tarina sikäli mutua että ne perustuu enimmäkseen omiin kokemuksiin, eikä "museoteksteihin".
Wahlroos ja Hillebrant jääkööt museoon, toki ansaitusti ja kunniapaikalle. Heiltä minäkin olen kimmokeen saanut.
Nyt tarvittaus uusi kirja, semmonen, jossa ei ole lainauksia Wahlroos:ilta.