Uuden hirsitalon päälämmitysmuodoksi valikoitui Atmos DC30GS

[Ri.ins]

Jahas, jahas!!
Niin sitä olisi taas yksi lämmittämätön vuodenaika mennyt - opettavaista, kyllä.
Alkoi keväällä nyppimään siinä määrin nuo pressulla suojatut, kastuneet, polttopuut että tähän lämmityskauteen varauduttiin ihan eri meiningillä. Reilu 20 mottia ylivuotista koivunpärettä eukon kanssa ladottiin tontin tuulisimpaan paikkaan keväällä. Kuukauden kuluttua joutui puita jo peittelemään jotteivat kuivu liikaa. Juurikin niin, etteivät kuivu liikaa - huomasin loppukeväästä, kun sain rutikuivia kelopuita kastuneiden tilalle etteivät megakuivat halot olekaan parasta ruokaa käänteispalolle.
Mietin tilannetta pitkään ja hartaasti..jokin mättää: 30kg kelopuuta tuottaa hädintuskin puolet energiaa vastaavaan määrään edelliskesänä nypittyihin ranteen paksuisiin koivuriukuihin verrattuna. Aikani mittalin, googletin ja pähkäilin: miksi? Vastaus, ainakin oletan niin, löytynee käänteispalon polttotekniikasta. Aiemmin olen kirjoittanut, että käänteispalo polttaa häkää - luultavasti näin on edelleenkin, mutta mistä häkä ynnä muut palavat kaasut muodostuvat? Kovasti haluan uskoa, että rutikuivassa puussa näitä kaasuuntuvia aineita ei enää ole samoja määriä kuin mitä tuoreemmissa tapauksissa on.
Rutikuivilla puilla pelatessa pesä oli lähestulkoon aina puolillaan hehkuvia hiiliä, kun taaseen näillä ranteenpaksuisilla palikoilla pelatessa pesä paloi puhtaasti komealla kaasuliekillä. Sama hiiltyminen toistuu sahatavaralla, siis laudoilla ja patiskoilla, joita olisi piha väärällään jos ne vain sopisivat tämän tyypin kattilan polttoaineeksi. Tai no, kokeeksi poltin näitä helposti hiiltyviä puunkappaleita kattilassa hiiliksi ja asetin hiilikeon päälle reilun kasan, noin 20kg, lastulevyä. Mitäpä sitä pienellä nipulla kokeilua, kun kerran tutkijasielu on kyseessä. Sitten pelättiinkin seuraavat kaksi tuntia kaikkea mahdollista.. savukaasut puskivat reilussa 500 asteessa ja kattila ravisti paikoillaan. Pakko oli antaa palaa loppuun, kun jos puhaltimen sammutti, niin alkoi takapotkulla hakkaamaan ilmaluukusta kaasuja pannuhuoneeseen sisään ja ne syttyivät kun saivat happea luukussa vastaansa. Oli taatusti viimeinen kerta, kun tähän levynpolton touhuun lähden.

[Pähkäilijä]

Onko tuo ranteenpaksuinenkin vielä halottu vai aisattu? Jos tavara on liian pientä se syttyy palamaan jo yläpesässä. Siksi esimerkiksi palahakkeen poltto ei onnistu. Sama tis käydä tuolla lastulevylläkin ja kummankaan kaasut ei menneettä hiilikerroksen läpi alas poltettavaksi. Tais olla Kahe kuka joskus kirjoitti samasta aiheesta. Olikohan tulos että parempi jos käänteispaloisen klapi painaa 3 kiloa kun että 10 klapia painaa 3 kiloa.

[kahe]

Juu, muistan hyvin. Metrisistä haloista jäi noita 35 cm pätkiä ja niitä ei kahta mahtunut peräkkäin Attackin 65 cm:n pesään, joten oli yleensä poikettain päällä. Eivät vajonneet täyspitkien kanssa samoin ja tykkäsivät palaakin jo pesässä kokonaan. Voi toimia toisella pannulla kuitenkin.

[AnssiKo]

Eipä koivussa noita haihtuvia pineenejä ja terpeenejä nyt niin paljoa ole ku kuusessa ja männyssä. Niissä haihtumisen huomaa. Koivulla syy voi olla osaltaan myös toisioilmantarpeessa. Kun käänteispalo polttelee enää hiiltä, ei toisioilmaakaan niin paljo tarvis. Atmoksessa toision säädettävyys vähän vaihtelee malleittain, osassa tikku takana ja osassa taas ihan helppo säätö edessä. Mut anyway, kun hiilten poltossa ei tarvita toisioilmaa niin paljoa, sama säätö nostaa jäännöshappea ja samalla hyötysuhde laskee. Kaipa tuossakin on hiukka pannukohtaisia eroja. Ja jäännöshappiohjauksella varustetut eli lambada-kattilathan ei tosta kärsi, ku säätö pelaa.

Turhan kuivaan puutavaraan auttaa vierihoito. Samaan pesälliseen ku laittaa ladatessa kuivien sekaan sinne tänne muutaman reippaasti kosteemman, niin palaa rauhallisemmin. Sama juttu tikkuja poltellessa, muutama paksumpi klapi sekaan, lankunpätkä tai edes lauta siel tääl rauhoittaa palorintaman etenemistä kummasti.

Ja vaikken mä pidä käänteispalokattilaa jätteenpolttolaitoksena, lastulevykin menee pienissä erissä normi puutavaran seassa. Samaten sahajauho, kihvelillä kohtuu määrä perässä pesään sytytyksen ja täytön jälkeen.