Hiukan viel vois tarkentaa systeemin kuvausta. Ei se lämpö mihinkään häviä, jos ei varaajaan kerry niin eipä se paljo muualle pääse ku piipusta harakoille, niinku Jolli jo mainitsikin. Toinen mahis on sit se, et lämpö piileksii lämpömittareitten väleissä, havaitsemattomissa. Eli kun varaaja pyrkii kerrostumaan, enempi tai vähempi, niin lämpökerostuma ei välttämättä viel ehdi mittarille asti. Eli montako mittaria, missä kohtaa varaajaa ja kui iso varaaja o?
Muutama kuva putkituksistakin helpottaisi tilanteen hahmottamista.
Ja juu, kyl se savujen lämpömittari olis kiva, kertoo aika suoraan kui paljo piipusta häviää harakoille ja paljonko jää vesivaipan kautta ihan varaajaa hehkuttamaan. Ei siis kannata tollasta pannua poltella ns. täydellä röyhyllä, sen vert suorat röörit kuitenki. Eli aluks hiukka himmaillaan ensiötä, ja sit lopussa vasta annetaan enempi ilmaa, ku palo ei enää niin riehaannu.
Yksi jippo vois olla latauspumpun kierrosten säätö, jos kierrättää täpöillä, niin voi olla et tasaa terhasti lämmöt, eli ei edes kerrosta kunnolla. Mut tosta ehkä parempi tehdä kokeiluja, kun ens varmistetaan et latauspiirit on oikein putkitettu.
Eri näköiset kinkkumittarit, vaiks langattomia, ei taida ihan pitkään kestää ton savukaasuja. Mut halpis digitaalimittarin langalliset anturit on näpsiä tuupeksia vaiks varaajan eristeiden väleistä varaajan kylkeen, eikä tarvi vesiä edes pois laskea. Saati et tars lisää nysiä hitsailla lisämittareille.