Heipäti hei. Nyt on uudet vermeet sisällä ja pari lämmityskertaa takana. Käänteispalo tuntuu skulaavaan ihan hyvin, ja olen jo hoksannut senkin, että miksi lambda olisi kätevä

Vähän pitää vielä kattilaan uusia osia (ensiöilman luukun automatiikan vipu ja palokanavan vänkyräksi vääntynyt teräskouru) ja koittaa saada savukaasuimurin melu minimoitua. Hurina ei kuulosta pahaltakaan pannuhuoneessa, mutta kuuluu aika tehokkaasti keskusmuurin välityksellä yläkertaan. Jos ei muu auta niin pitänee putkittaa piippu jollain aikataululla.
Ihan ei kattilan automatiikka ole niin pitkälle vietyä kuin toivoisi – suotta tuo sitten enää kierrättää latauspumppua kun kattila ei juuri enää vettä lämmitä. Laddomaatti tms. lienee tulevaisuuden hankintalistalla myös, mutta joutaahan tuolla toistaiseksi juoksemaan venttiileitä sulkemassa ja nappeja painelemassa.
Käyttöveteen asensin avuksi Torista ostamani Metro in-line-vedenlämmittimen, joka saa avittaa silloin, kun varaajassa ei lämpö piisaa. Se toimi käyttöveden antajana silloinkin, kun muu kalusto oli purettuna. Vastukset asensin yhden varaajan alaosaan ja toisen yläosaan, ne ajattelin kytkeä vedenlämmittimen kanssa vuorottelemaan, eli virtaa saa vain jompikumpi – lämmityskaudella vastukset ja sen ulkopuolella vedenlämmitin.
Projekti jatkuu tästä sitten varmaan 80-luvun putkilinjojen uusimisella, kun osa on vedetty niin mahdottoman tyhmästi ja rumasti. Hehkutetusta kuparista taivuteltu loivia kurveja ja aaltoilevia “suoria”, puhumattakaan kaiken maailman ilmaa keräävistä käärmeenpesistä.
Pakkasta on muutama aste ja eiliseltä iltapäivältä on varaajan yläosan lämpötila laskenut 80 -> 60 asteeseen, joten näyttää juurikin kerta päivään lämmittäminen riittävän näin pikkupakkasilla, kovemmilla pakkasilla joutunee laittamaan toisetkin tulet.