Kun esitit minulle kysymyksen voimalaitostasoisen polttolaitoksen palamisilman säätötekniikoista, niin kyseiset automaatiot ovat monipuolisemmalla tasolla kuin pienten omakotitalouksien laitteistot.
Tuo on siinä mielessä totta, että lämpövoimalaitoksissa samat prosessinohjausjärjestelmät ohjaavat paloilmapuhaltimia, -lämmitystä, polttoaine- ja tuhkakuljettimia, liikkuvia arinoita, muutamaakin erilaista pumppua, savukaasupesureita sun muuta. Eikä noiden ohjaus ole tänä päivänä binääristä käynnissä/seis-ohjausta kontaktoreilla, vaan kierroslukusäätöä halutun tilavuusvirran tai lämpötilan saavuttamiseksi.
Palamistapahtuman reunaehdot ovat kuitenkin tasan samat, eksoterminen reaktiohan molemmissa kuitenkin on pohjalla, vaikkakin aika eri kokoluokassa.
Kohtuullisen hyvään polttoon päästään, kun CO, CO2 , O2 ja NOx polttoa valvotaan biopohjaisissa polttolaitoksiossa.
Pankkivalvontakaan ei aikoinaan estänyt ongelmia, pitää olla ohjausta ja kontrollointia!
Omakotitalouksien kokoluokan laitteistoilla pääsääntöisesti palotapahtuma tapahtuu parhaiten nimellisteholla ja riittävän korkealla kattila-ja korvausiman lämmöillä. Automaatiot maksavat, joten niihin ei kannata satsata.
Yksinkertaiset automaatiot myös aiheuttaa epätoivottuja ilmiöitä toimintavarmuuden suhteen.
Miten nimellistehossa pitäytymällä ja ilmanlämpötiloja säätämällä handlataan poltettavan materiaalin lämpöarvojen muutokset, klapimäärän ja -koon vaihtelu (=reaktiopinta-alan muutokset), kosteuden muutokset ja ennenkaikkea palamisen eri vaiheiden erilaiset ilmantarpeet?
Entä jos klapit ovat niin kosteita ja lahonneita ettei nimellistehoa saavuteta? Nostetaan paloilman lämpötilaa, kunnes se jopa korvaa palamisesta uupuvan tehon, niin että veteen siirtyy nimellistehon verran energiaa?
