Oikeastaan voisi todeta, että ropellihattujen ja laboratorioiden hyötysuhdemittauksilla voi pyyhkiä hanuriaan kuten esim. automaailman esimerkit hyvin osoittavat. Varmasti mitatut hyötysuhteet ym. pitävät paikkansa, mutta vain laboratorio-olosuhteissa.
Oman järjestelmän hyötysuhde tulee hyvin yksinkertaisesti: pitää tietää mitä on poltettu ja kuinka paljon saatiin energiaa talteen. Mitään muuta ei tarvita.
Alkaa tämän maan teollisuuden ongelma muutenkin olevan se, että tiedetään vaan liikaa teoriaa (ja pädetään sillä), mutta käytännön järjestä on suuri puute. Näkyy myös tällä foorumilla.