Puuta poltettaessa esim käänteispalokattilassa max lämpötila huitelee yli 1300 C, liekin kuumimmassa osassa, aika pienellä alalla tosin.
Oma lankaanturi ( K-tyyppi) vilautti lämpötilaksi yli 1300 C ennen kuin paloi paskaksi. Se pelkkä lanka kestää siis jotain tuota luokkaa mutta palaa ja hapettuu ilman suojaa nopeasti. Uusi versio teonalla, valan sen anturilanganpään keramiikkasaven sisään, jonka työnnän palovillalla vuorattuun putkeen.
Joskus muinoin tein kuparilangasta n. 5 cm halk. kierukan, jonka työnsin toisiopalotilaan. Se tietysti suli kuumimmassa paikassa. Kupari sulaa n. 1150 C. Joskus rautanaulat sojottaa tuhkan seassa ja hehkuvat iloisesti, koskaan eivät kuitenkaan ole sulaneet.
Toisaalta kannattaako sitä kuuminta kohtaa mitata, ainakaan jatkuvasti, kun tiedetään että vähän sivummalla on esim 900 C, silloin kun kuumin kohta on 1200 C.
Herää kuitenkin kysymys mitä tuolla lämpötilatiedolla tekee? Toki on mukava säädellä palamista ja virittää palaminen mahd. kuumaksi, ilman että joutuu kyykkimään ja kurkkimaan palotilaan. Liekin värikään ei välttis kerro milloin liekki on kuumimmillaan, eikä kaikissa pannuissa taida päästä näkemäänkään liekiä muutoin kuin avaamalla luukku, jolloin palaminen ja veto muuttuvat.
Voisko olettaa ihan suoraan että mitä kuumempi liekki sitä parempi palaminen, onko ilmakerroin silloin optimissa?
Lämmöntalteenoton kannalta tietysti parempi mitä kuumempana kaasut menee konvektio-osaan.