Kun tuntuu olevan liikkeellä aika paljon huolta ja murhetta joillakin noiden just käyttöönotettujen käänteispalojen kanssa, aattelin kertoilla omia kokemuksia aiheesta.
Lähtökohtana 60-luvun alun yksitasoinen omakotitalo, jonka lämmönhukan ja ilmanvaihdon suhteen on tehty muutamia perusparannuksia. Öljylämmitys eli kellariin kotiutuneet vanha 80-luvun Högforsin kaksoispesävalurautapannu ja Oilonin viitisentoista vuotta vanha poltin toimivat sinänsä ihan ok, mutta noin 2500l -> öljynkulutus per vuosi kylmäsi kukkarossa niin, että lämpölaskukin siitä taisi jo kasvaa.
Ratkaisu oli ujuttaa kellariin puupannu ja varaaja. Rakennustekniikan puolesta haasteita riitti, lopulta kaikki kamppeet kuitenkin päätyivät suht paikoilleen ja putkari sai hommansa tehtyä. Aika tarkkaan vuosi sitten. Siitä eteenpäin on lämmitelty suvun ja tuttujen ystävällisesti toimittamien puiden kanssa. Nyttemmin tarvii sitten pysyä hyvinkin välilöissä, et homma pysyy kohtuuhinnoissa.
Kalustovaihtoehtoja tuli tutkailtua aika pitkään, ennenkuin hommasta oli käsikirjoitus selvillä. Energia-avustuskin tuli haettua jo 2011 keväällä, mutta homma käynnistyi hiukan hitaasti kun työt sun muut haittasivat aloittamista. Pitäähän sitä investointiin varautuakin.
Tämänhetkinen kalusto on sitten Aritermin 25+ City, noin kahden ja puolen kuution varaaja kolmella kierukalla ja parilla 6 kW varavastuksella. Latauspumppuna Laddomat 21-100, vakiolla 72 asteen termarilla. Piippuna vanha täydenkiven tiilihormi, korkeus noin 7 metriä. Automatiikkana öljypannun päältä pelastettu Ouman
800. Syynä pannun valintaan oli käytettävissä olevan tilan vähyys. Pannun takapää on työnnetty piipun vieressä olleeseen koloon, eikä perässä tai takana olevia tuhkaluukkuja pääsisi tyhjäämään mistään. Aritermin tuubien alapään tavarat saa vedettyä ulos etukautta. Toisin sanoen tuubit lykitään puhtaiksi päältä ja rojut ulos edestä, alhaalta. Suht näppärää.
Käyttöönoton jälkeen opetteluun meni tietenkin aikansa. Manuaalin ilmasäädöistä piti hiukka poiketa, mutta sen jälkeen homma on mennyt aika helpoksi, niin kauan kun poltellaan suht samanlaista puutavaraa. Nykyjään alkusytytys parilla halkaistulla riu'ulla tms, mitä nyt puukasan päältä löytyykin. Ne pannun suuttimen molemmille puolille, sitten päälle muutama tervastikku poikittain, ja pari pienempää kalikkaa pinoon päällimmäisiksi. Päälle revittyä sanomalehtipaperia, päästöjen pienentämiseksi pyrin käyttämään poliittisesti sitoutumattomia lehtiä. Missään nimessä ei kiiltävää paperia, 7-päivää aiheuttaisi varmaan sellaisen päästöpilven että naapurusto häätäisi koko perheen alavammille maille.
Tikku perään, puhallin päälle ja luukku kiinni mutta raolleen. Hetken pöhinän jälkeen pinon päälle voi heittää muutaman pienemmän puuun, ei haittaa vaikka kasa leviäisi. Kun palo on edelleen hiukan levinnyt, rauhallisesti latoen pesä ilmanohjainpeltien tasalle täyteen, latomatta liian tiukkaan. Kuoripuoli pakkaa lipsahtamaan alaspäin, tosin se tulee tehtyä lähinnä hupimielessä, hihitellen yhden aikoinaan täälläkin vaikuttaneen sankarin jutuille.
Eli jos kuoripuoli jääkin puun pohjoiskalotille, tai puu on jopa kokonaan halkaisematon, se ei aiheuta toimenpiteitä. Ja luukku kiinni.
Suunnilleen vartin päästä pannun lämmöt ovat nousseet 70 asteeseen, ja automatiikka käynnistää latauspumpun. Pesä palaa säädöistä riippuen 3-5 tuntia. Välillä voi käydä pudottamassa kasaa, mikäli puulaatu pyrkii holvaamaan.
Holvaantumispiirre koskee erityisesti alimittaisia puita, esim 33-senttisiä klapeja. Ja tarvittaessa lisätään puuta kun lämmitystarve sitä vaatii.
Normi säädöt ensiölle 3.7 - 3.9 (ohje 4) ja toisiolle
5.1 - 5.3 (ohje 5). Puhallin
50 - 58%, yleensä 56%, puulaadusta riippuen. Nyt ollut aika leppäpohjaista klapia. Kuivaa kyllä ja aika hyvin lämpiää, mutta roskaista kun kuori irtoaa helposti. Koivulla puhallinta saa pudottaa hitaammalle, männyllä taas hiukan lisääkin potkua. Savukaasujen lämpötila puhtaalla pannulla on 155 asteen luokkaa, ja normi tilanteessa 170 astetta. Kun mennään yli 190 asteen, tai pahemmallekin puolelle, jynssäysinto voittaa. Tuhkat tulee poistettua toki suunnilleen kerran viikossa.
Pannuvesi pysyy polton aikana aika tiukasti 80 asteessa, kunnes paluuvesi alkaa nousta yli 72 asteen, eli varaaja alkaa olla täynnä.Tällä hetkellä paloilmansäätö menee korvakuulolta. Jos palaa liian hiljaisesti, ensiöilmaa on liikaa ja tuntuu joskus pitemmän päälle pistekiehumistakin kuuluvan pannusta. Pikku hiljaa ensiöilmaa pois, kunnes ääni kovenee ja muuttuu enemmän sellaiseksi 'jälkipoltinhenkiseksi'. Samalla savukaasujen lämpökin hiukan laskee ja ennenkaikkea hyötysuhde tuntuu paranevan merkittävästi.
Puita paloi viime talvena runsas 10 pinokuutiota, mutta sähkölaskuunkin kertyi jotain lisää. Tänä lämmityskautena on käytetty 1,6 kW sähköä, kun ukko oli yhden illan ulkona. Kesällä riitti lämmitys runsaan kerran per viikko. Nyt nollakeleillä riittää hyvin pesällinen per päivä. Kovemmilla pakkasilla poltellaan sitten paitsi illalla, myös aamulla. Ja illalla vaikka useampi pesällinen. Tyypillisesti pytty vedetään enintään 80 asteeseen ylhäältä alas, automatiikan typerä puoli on latauspumpun pysäytys vasta kun pannu on jäähtynyt alle 65 asteen. Täydellä varaajalla tuo tarkoittaa että pytyn alapään pitää jäähtyä tuon alle, ennenkuin se on edes teoreettisesti mahdollista. Ja 72 asteen lataustermostaatti tarkoittaa sitä, että latauspumppu käy kunnes pannun kautta on hukattu 7 asteen lämpötilaeron verran energiaa.
Tähän mennessä lämmityshomma ei ole muodostunut työksi. Säästettyä rahaa ei ole näkynyt missään, mutta toisaalta öljylaskujakaan ei enää ole ollut oloa viilentämässä. Mikäli projekti pitäisi tehdä uudestaan, muutama yksityiskohta tehtäisiin toisin. Kalustovalinnoista ehkä varaaja vaihtuisi, muuten aika pitkälti mentäisiin samoilla kamoilla.
Jatkoprojektina on puulogistiikan hiominen, putkien eristysten vienti loppuun, 1-wire mittauksen asentaminen ja jonkinlaisen automaattisen paloilmansäädön rakentaminen. Tietenkin seinät ja lattia pitäisi maalata, ja muutenkin vielä hiukan siistiä tiloja, mutta se on toinen juttu.
Edith: hiukan ajatusvihreitä ja -katkoja fiksattu ->
italic
Aihe: Öljystä hiilineutraaliksi (Luettu 4548 kertaa)