Hölynpölyä kehityksetä ja sen arvosta...

[ev3449]

Tämä teksti ei sisällä mitään rahanarvoista tai ”hyödyllistä” tietoa, joten sellaista odottavien kannattaa jättää se lukematta. Joku voi kokea kirjoituksen myös ajan ja energian haaskauksena.

Tarkoitus ei myöskään ole loukata mitään tai ketään, vaan kirjoittaa omia keskusteluista yms. heränneitä ajatuksia, joiden huomaan eroavan välillä suurestikin joistain esitetyistä.

Kyse tässä on kehityksestä ja sen arvosta. Kehitys ei ole mielestäni hyppäys nollasta valmiiseen lopputulokseen, vaan loputon, keskeytymätön, ajattelua, vaivannäköä ja resursseja vaativa prosessi. Sen lähtökohtana on mielestäni tarve epäkohtien löytämiseen ja niiden korjaamiseen. Kaupallisessa toiminnassa tämä on monesti menestymisen edellytys, mutta henkilökohtaisella tasolla jokaisen omista tarpeista riippuvaista.
Kaupallisessa toiminnassa kehityksen pysähtymistä kuvastaa tässä, suomalaisen kattilateollisuuden tila tällä hetkellä. Valmistetaan samoja yläpalo- ja kaksoispesäkattiloita, samalle vaatimattomalle asiakaskunnalle kuin aina ennenkin. Entäpä jos/kun esim. päästönormit EU:n myötä kieltävät ko. kattiloiden valmistuksen? Toinen mahdollisuus on yrittää pysytellä kilpailussa mukana hyödyntämällä muiden kehitystyötä omissa tuotteissaan ja kilpailemalla esim. hinnalla, halpojen tuotanto-, kehitys-, materiaali- jne. kustannusten avuin. Tätä tapahtuu etenkin tietyillä alueilla, kehitys on usein kärjestä jäljessä ja muutos tapahtuu usein suuremmin askelin esim. tuotantolinjaan tehtävien muutosten aiheuttamien kustannusten jne. minimoimiseksi. Asiakkaan kannalta haasteeksi muodostuu löytää ”riittävä” taso esim. työn-, käytettyjen materiaalien- ja osien laadun suhteen. Kolmas ryhmä on varsinaisen kehitystyön tekijät. Nämä panostavat aikaa ja rahaa tavoitteenaan luoda parempia ja parempia tuotteita, tästä on luonnollisesti myös kuluja. Tätä tapahtuu paljon esim. Keski-Euroopan alueella, uskoakseni vahvasti sieltä löytyvän, ”maksu-halukkaan” asiakaskunnan vuoksi.

Monessa kohtaa törmää asenne-eroon lukiessaan/kirjoittaessaan kotimaisen ja ulkomaisen foorumin välillä. Täällä ajattelu koetaan monesti turhana ja energiaa/aikaa kuluttavana kun taas toisaalla löytyy kiinnostusta ns. hyödyttömien ja taloudellisesti tuottamattomien mietteiden eteenpäin viemiselle, arvostetaan kehitystä. Suomalaiset ovat tottuneet tyytymään tarjolla olevaan ja pitämään ostamiaan tuotteita riittävän hyvinä, kun toisaalla osataan vaatia ja halutaan parantaa kelvollisiakin asioita vaikka se resursseja vaatisikin.
Yhtenä esimerkkinä tästä kaikesta ja tämän turhan pohdinnan motivoijana toimi suuttimen rapautumiseen liittyvä keskustelu täällä ja toisella foorumilla. Joku jossain on kaiketi tehnyt ainakin yhden kattilamerkin kohdalla suojasta jopa kaupallisesti kannattavan tuotteen jolla käyttäjä voi minimoida itselleen, alkuperäisen tuotteen suunnittelijan puutteellisen kehitystyön aiheuttamat vaikutukset. Ns. kehitystyön tekevät yritykset ovat jo aikaa sitten muuttaneet kattiloittensa rakenteen näiltä osin kestävämmäksi, kun taas muiden kehitystyötä hyödyntävät toimijat siirtyvät käyttämään samoja toimiviksi havaittuja ratkaisuja jollain aikajänteellä.
Toinen samantyyppinen kohta oli jossain täällä esitetty pohdinta toisistaan erotellusta ensiö- ja toisioilman säätelystä. Täällä asia ei tuntunut ketään sen enempää kiinnostavan, mutta toisaalla törmäsin kymmeniin samoja asioita pohdiskeleviin ja useisiin jo kokeiluja ja toteutuksia tehneisiin henkilöihin.
Onko siis kummallista että juurikin tuolta samaiselta alueelta tulee niin paljon etenkin laatua ja kehitystyötä sisältäviä huipputuotteita?
 
Liitteen kuvissa on ollut pyrkimyksenä luoda toisiinsa mahdollisimman vähän vaikuttava ensiö- ja toisioilman säätömahdollisuus.

[Juhani]

Liitteen kuvissa on ollut pyrkimyksenä luoda toisiinsa mahdollisimman vähän vaikuttava ensiö- ja toisioilman säätömahdollisuus.

Mihinkä tuloksiin pyrkimyksellä on päästy?

[25mottia/v]

Pitää yhtyä kuoroon.  On käsittämätöntä että Suomi tulee perässä kaukana vaikka täällä on puulämmityksen onnen yrttitarha: Puuta / asukas varmasti Euroopassa suurin määrä, asutus harvaa, eli kynnys yleensäkin puulla lämmittää alhainen, mahdollisuus usein jopa ns. ilmaiseen puuhun, riippuen omista metsistä, tuttavista, joskus ihan vaan viitsimisestä.
Lisäksi vuotuinen lämmön tarve on todella kova eli hintaero esim. sähkölämmitykseen vaan korostuu.

vaikka lopulta sen lambdattoman MAGAn tänään etukäteen maksoin, niin silti oma kiinnostukseni on tiukasti kaikkeen puun polton kehittämiseen suunnattuna.  Olen jopa sitä mieltä että Suomessa osa työttömyydestä poistuisi jos täällä kunnon asenteella otettaisiin käteen puhtaan polton kehittely ( edelleenkehittely) omakotimittakaavassa.
Pari poliittista päätöstä isommissa energia- asioissa ja metsä voisi olla taas iso osa Suomen selviämistä.  meillä on ja tulee aina olemaan se etu että sitä metsää sitten on ja paljon. En silti ole pihalla siitä tosiasiasta että jalostusastetta pitäisi tottakai saada mahdollisimman paljon. Joku biodiesel pitää olla meillä tuotteena ja massiivisesti.  Omakotien puunpoltto ei metsiä vie, mutta luo paljon toimintaa ( ihan sivutuotteena öljyä ja kivihiiltä jäisi Suomella hankkimatta paljon)

Pitää ihan istua ja miettiä: Miten täällä vielä tarjotaan esim. yläpaloja myyntiin kun keski- Euroopasta tuodaan kotiovelle käänteispalo halvemmalla??    Tottakai selitetään volyymillä ja työn hinnalla.

Itselleni ei lambdaton kattila ollut tavoite, vaan sopiva askel puhtaampaan palamiseen.  lambda tulee, mutta tavallaan haluan sotkeutua siihen tutkimalla ja selvittelemällä. Tällä kertaa 1000 € oli vain pantava muualle.

[jolla]

nyt täytyy muistaa, että paras ei ole koskaan käytännössä edullisin
'testivoittaja' kuulostaa jo kauhealta, ja on sopiva niille joilla pitää olla parasta hinnasta piittaamatta
kuka ajaa formulalla töihin?
kenellä teistä on parhaat lenkkikengät?

[Juhani]

nyt täytyy muistaa, että paras ei ole koskaan käytännössä edullisin

Ei välttämättä
Nyt pitäisi määritellä paras.
Paras voi olla monessakin mielessä, jokaisella on oma parhaan painoarvo.
Onko se paras hinta/ laatusuhde, paras laatu, paras kestävyys, paras hyötysuhde,
paras teho, paras käytettävyys, paras päästöttömyys, paras ympäristöystävällisyys jne.

[jolla]

Ei välttämättä
Nyt pitäisi määritellä paras.
Paras voi olla monessakin mielessä, jokaisella on oma parhaan painoarvo.
Onko se paras hinta/ laatusuhde, paras laatu, paras kestävyys, paras hyötysuhde,
paras teho, paras käytettävyys, paras päästöttömyys, paras ympäristöystävällisyys jne.

kyllä 'paras' on helppo määritellä
näytönohjaimissa nopein, paras kuvanlaatu, hinnalla ei väliä
kattiloissa se on, mikä eniten saa veteen samasta puumäärästä siirrettyä energiaa, hinnasta ym välittämättä
formuloissa se on nopein

[AnssiKo]

EV3449:lle suurkiitos avautumisesta. Tuohon on aika vähän enää lisättävää, ehkä inhimillinen laiskuus kehittämisen käynnistäjänä olis paikallaan mainita.

Suomessa ei aina noinvain anneta lupaa toimia toisin. Uusi tekniikka pelottaa, ja sehän vaatii myös opettelua! Saati että kelpaisi viran omaisille tuosta vain.

Parhauden määritelmää kaivattiin. Ei se paras aina ole edes kaikille sama. Minusta paras on parhaiten vaatimukset täyttävä. Toinen haluaa yhtä ja yksi jotain muuta. Harvoin vaatimuksia on vain yksi per valinta. Aina kaikki vaatimukset eivät ole yhteensopivia, esimerkiksi hyvä ja halpa.   Silloin peliin tulee kaikille tuttu missi, nimittäin kompromissi. Pitää ottaa paras mihin on varaa! Tai se mikä parhaiten täyttää edes ne tärkeimmät vaatimukset.

Jos tuli helpompi ja ymmärtäväisempi olo, otetaan hiukka takapakkia. Edullisin hankintahinta ei aina tarkoita kokonaisedullisinta. Asennuskulut vaihtelevat, toimituksen sisältö vaihtelee ja toimituskulutkin vaihtelee. Kayttökulut pannuissa sentään vaihtelevat aika vähän. Paitsi jos puhallinta kärähtää ja tiivisteet rapisevat käsiin. Elinikää tai kirjanpidollista jäännösarvoa ei kannata aina edes ottaa mukaan laskentakaavaan, ettei tule liikaa mutu-muuttujia.

[ev3449]

Mihinkä tuloksiin pyrkimyksellä on päästy?

Ehdottomasti tavoittelemisen arvoinen asia. Toteutus on kokeilu/kehitys asteella. Tuon puhallinlinjan lisäksi ainakin yksi meneillään oleva saamaan tulokseen tähtäävä "kehityssuunta" on melko monimutkainen mekaaninen toteutus vivustoilla jne. Siitä mitä todelliset osaajat (kattilanvalmistajat) tahollaan tekevät ei ole mitään tietoa.
Pointti on kuitenkin se, että seuraavat päästömääräykset astunevat voimaan joskus 2015/2016? Ja vaikka osa tällä hetkellä valmistettavista kattiloista nuo määräykset täyttävätkin, trendi tulee varmasti olemaan saman suuntainen. Tällöin kehitystyön keskeyttävät/muutoksia tekemättömät karsiutuvat jossain vaiheessa ainakin noilta markkinoilta pois. Keinojahan ei ole tietääkseni rajattu, mikä on mielestäni oikein hyvä, joten saman päämäärän saavuttamiseksi saattaa löytyä useitakin eri ratkaisuja.

[Repa]

Itelläkin on tollanen "puhallin syndrooma".

Keskipakoispuhaltimen ominaiskäyrä on hiukka huono, ainakin omaan pannuun sopimaton, kun sama puhallin syöttää sekä ensiö- että toisioilmaa.

Ensiöilman määrään vaikuttaa suuresti minkälainen tilanne on puupesässä. Joskus pesässä on paljon hiiliä pohjalla niin vastapaine on suuri, joten ilmamäärä jää pieneksi. Joskus taas puut holvaa enempivähempi ja hiilikerrokseen palaa reikä, silloin vastapaine on pieni ja ilmamäärä suuri. Toisioilman määrä vaihtelee sitten käänteisesti ensiöilmaan verraten, harvemmin molemmat on optimissa toisiinsanähden.

Ensimmäinen mieleen tuleva ratkaisu vois olla ylimitoitettu puhallin joka tekis vakio paineen esim hukkaporttia vasten, ilman virtaussäätö kuristuksilla. Silloin ensiö ja toisio olisivat riippumattomia toisistaan mutta ei poista sitä ongelmaa että ensiö puolella vastapaine vaihtelee.

Jos en muuta keinoa keksi niin teen napalangon säkkipillistä palkeet, jotka tuuppaavat kattilaan ensiöilmaa 2 litraa sekunnissa, olkoon vastapaine mitä tahansa prlk.

Noh, sitä ennen on pari muuta muuttujaa, joita pitää ruotia kovalla kädellä ja lateraalisilla invaatioilla 

[25mottia/v]

Morjens!
Tätä juttua ja kyselyä vois jatkaa loputtomiin.  Toivon vain että aktiivisimmat ja ajatuksia näistä ohjaussysteemeistä kirjoittelisivat sitkeästi lisää, vaikka olisivat jonnekin aiemmin jo laajastikin asiaa valaisseet.

Itse mietin että MAGA:an pitää tehdä toisioilmalle " haitaria ylös ja alas" juuri sitä säätövaraa varten.  Nyt kun on kiinteät säädöt ja vain mitoitettu kanava viemässä kiven läpi toisioilmaa, niin joudun ehkä (?) painamaan koko yhteisilmamäärän hiukan alemmas kuristamalla ensiöilmää.  Sen tehtyäni mahdollistaisin toisioilman suhteellisen lisäämisen, en keksi muuta tapaa ( ei vielä suunnitelmissa lisät esim. toisioilmapuhallinta, vaan saman imurin voimalla molemmat ilmat)
Perustan tämän mahdollisuuden sillä, että nyt käytössä olevillani normipuilla jo kattila alkaa rajoittaa tehoja ja ajelee ehkä 70-80% puhallinteholla pitäkseen savut 210-220 alueella.  Eli kokonaisilmamäärää on hiukan yli nimellistehon.

Tuolla tapaa siis saisin reserviä ensiöilmalle jos kuviteltu lambdasäädin haluaisikin ajaa edes pikkiriikkisen isommalla toisioilmalla.
Joo, miete se tuokin ..
Nyt on se jäännöshapen optimi ja muutenkin liekin käytös hiukan hämärn peitossa, eli onko olemassa mitään yleispätevää kuvausta siitä, mitä ilmasuhteet tekevät jos esim. puupesässä on perus- tilanne ja liekki, sanotaan vaikka tumman keltainen.  Toisioilma tottakai alkaa sitä kirkasta mutta mitä sitten on odotettavissa, siis ihan yli- ilmalle asti? 
Ennen iltavuoroon tuloa oli kotona hiljaista ja ei mitään tekemistä, niin kaivoin ( hidasta hommaa) youtubesta mitä hyvänsä lambdasäätöön yhdistettynä gasifier boiler ja holzvergaser- taikasanoihin.  Olihan siellä jotenkin saatu ( valikoidulla polttoaineella ja kovalla pesän vahtiomisella??) pitkä sininen liekkivaihe, joka kesti tunteja, ainakin videon mukaan.  Tottakai se polton viimeisen huipun saavuttaminen on kiinni jo kattilan omastakin rakenteesta eikä enää säädöstä, mutta millainen on oikein nappipalaminen?   Itse en tosiaan pääse näkemään parasta tilannetta kattilassani, kun alaluukun avaus pudottaa heti paloreaktion alas ja se puoli sekuntia jonka se pysyy piilossa, jää näkemättä. ja saman puolen sekunnin päästä, kun liekistä on näköhavainto,. niin se muuttuu siinäkin koko ajan tummemmaksi ja rauhoittuu, tottakai kun veto katoaa.  Pahus, se näkölasi on saatava.
En näitä mieti sen takia että olisi ongelmia polton laadun kanssa, vaan hauaisin kovasti nähdä, saako kattilaani sen huippukuuman tilanteen tehtyä kun hiukan kiusaa ilmasuhteita käsin samalla kun liekkiä seurailee.  tavallaan näkisi mihin voi päästä on-line säädöllä.  ( on semmoinenkin lause jostain että siniliekkiviritys voisi vanhentaa keraameja ennennaikaisesti...  No, joskus pääsee sitten tekemään oman tulenkestävän valunkin..)
Tässähän ollaan muuten kyllä nyt sillä korkeammalla tasolla mihin kattilaprojektissa halusin. Ikean kassilla lämmittää 1.25 kertaa kun ennen varaajan alhaalta ylös nosto vei 1- 1.5 kassia ( ollaan tarkoissa yksiköissä!:)  Eli uskoako vai ei tuota miltä homma näyttää, mutta ikäänkuin hyötysuhde olisi valtavasti parantunut.  Ei sitä kauaa tarvitse miettiä, mihin se puun energia ennen meni:  Yläpalotekniikka hiuka huonompi ( mutta ei läheskään ainoa syy tuohon eroon) , samoin savukaasut olleet ennen varmaan 100 astetta korkeammat, lisäksi tympääntyneen lämmittäjän  työn minimoinnin seurauksena aina umpeen pakattu pesä pukannut paksua hiilivetypitoista savua 75% polttoajasta..
Nyt siis nuo kaikki korjaantui samalla ja yhteisvaikutus noinkin järkyttävä.  Vieläkin arvon kattilaa ladatessa että kuinkahan vähän sinne oikeastaan pitääkään laittaa ettei mene siihen tehonjarrutukseen kun kattila alkaa otta 80asteista vettä varaajan alaosasta.