Säädettävyyden helppous lähtökohtana nimen omaan ajattelin. Tyristorisäädin on halpa, toimintavarmakin eikä vaadi mekaanisia osia johonkin tiettyyn, jopa hankalaan paikkaan. On totta että keskipakopuhaltimen tehon tarve on pienimmillään täysin kuristettuna, kierroslukua säätämällä kuitenkin vielä pienempi. Tällä tietysti hyvin marginaalinen merkitys mutta suunta oikea. Meluakin lähtee vähemmän ja elinikä kasvaa kierroslukua pudottamalla, mutta silti peltimoottoreita käytetään yleisemmin.
Noinhan se tietysti teollisuudessakin kaiketi meni, ensin virtaamia kuristettiin ennen kuin taajuusmuuttajat löivät itsensä kiistatta läpi. Btw, pikkuinen tamukin on halvempi kuin pikkuinen belimo.
Itse tekisin ehdottomasti niin että on oma puhallin ensiö- ja oma puhallin toisioilmalle. Jos tarvitaan kuristaa niin sitten läppä puhaltimien yhteiseen ilmanottoaukkoon. Tai erilliseen. Tällöin ensiöilman säätö ei vaikuta juurikaan toisioilmaan, tai kun kumminkin vähän vaikuttaa niin koska toisioilman säädön täytyy olla ensiöilman säätöä nopeampi, niin ei paljon murheita aiheuta.
Itse tekisin puhaltimilla enkä imurilla, vaikka toisaalta imuri siinä mielessä olisi parempi että se imee ilmaa kaikista mahdollisista imupuolella olevista aukoistaan, kun taas puhallin pyrkii puhaltamaan savukaasut ulos kaikista painepuolella olevista aukoistaan, joista toivottavasti hormi vie voiton pienemmän ilmanpaineensa ansiosta eikä savut tupsahtele pannuhuoneeseen niin herkästi.
Arvostuskysymyksiä, kuka arvostaa mitäkin ominaisuutta enemmän kuin jotakin toista.
