Kaikille kaiketi selvää on että kannattaa pyrkiä mahd pieneen ilmakertoimeen (ja savun lämpöön ). Ne on kuitenkin kattila- ja olosuhderiippuvaisia arvoja, joten mitään kovin tarkkaa tavoitearvoa ei niille voi antaa.
Jos säätää manuaalisesti kattilan huippupalamiseen ja vasta sitten tarkistaa mihkä em. arvot asettuu, niin sen jälkeen voi noita arvoja pitää jonkinlaisina tavotteina. Jos arvot ovat kovasti perseellään pitää harkita korjaavia toimia. Jos savut on 200 - 250 C ja ilmakerroin alle 1,3 , ei välttis kannata tehdä mitään, ei ainakaan huonontaa palamista vain siksi että saa nätimmät arvot.
Mikä sitten on hyvä/paras palaminen? Ilmeisesti kuumimmanliekin aikaan saaminen on paras tila. Voisin kuvitella ettei lambdaa edes tarvita jos pystytään riittävällä tarkkuudella indikoimaan kuumimanliekin säätötila.
Olisikin mielenkiintoista tietää millä ilmakertoimella markun kattila toimii? Eikä sitäkään voi yleisesti ainoana oikeana arvona pitää. Kuten markku itsekin sanoi, tuskin lambda-säädöllä montaakaan kalikkaa kuitenkaan säästyis vuodessa.
Jos kattila palaa paraiten 1,21 lambdalla, on kai yksilysti onko se mitattu kuivista tai märistä svuista? Oma lukunsa sitten onko 1,21 paras arvo koko polton ajan, sytytys poislukien, kun varastopesässä kuitenkin tapahtuu eriasteisia "hiili- ym. romahduksia" ?
Epilogi
Kaasutus ja palamisreaktiot ovat tasapainoreaktioita, eli menevät molempiin suuntiin palamisen aikana, eivätkä koskaan saavuta täydellistä tilaa. Yli-ilmalla saadaan hapenkonsentraatio palamisen aikana isommaksi, joka siirtää tasapainoa paremmanpalamisen puolelle. Samoin liekin jäähtyminen siirtää reaktioita lämpöä luovuttavaan suuntaan.