Tuo on varmaan oikein päätelty tuo valikosta löytyvien aikaparametrien homma. Minullakin on joku " chimney min" tai sinnepäin joka viittaa palokaasuihin mutta kun en tiedä missä polton vaiheessa. varmasti on niinkuin viittaat eli aika jonka jälkene kattila antaa periksi ja lopettaa, eikä odota enää esim. holvauksen putoamista pesässä. Kokeilempa itsekin lyhentää sitä aikaa, jos samalla saisi innostuttua ja tekisi käyttöönoton loppuun, eli virittäisi nuo loputkin hommat. On vaan pelannut niin odotetusti että kaikki on siirrettu sinne " kun on sopivaa aikaa" .
varaajani on 1.8 kuution ovaali. Minulla ei tule käytettyä koko varaajan tilavuutta vaan yläosaan jää aina noin 75-80 asteinen osuus jota sähkövastus vahtii. Käyttövesi menee kylmäksi jos sen antaa viiletä. lattialämmitys kyllä pelaisi 40 asteisellakin. Toinen syy pitää yläosaa lämpöisenä on ilmanvaihdon jälkilämmitys jota lämmittää itse tehty lämmönvaihdin jossa on luonnonkierto. Se ottaa lämmitä varaajan yläosasta ja purkaa sen viilenneenä alaosaan. Eli ilma lämpiää vain jos varaajan yläosassa on lämmintä. ja mikään 50-60 ei riitä, pitää olla se 75-80. Olen jo suunnitellut että muuttaisin sen lämmönvaihtimen siihen putkeen josta lattiakierron Ouman ottaa kuuman veden niin saisi siihen enemmän liikettä lämmönvaihtimen läpi. vaihdin on vain noin 60 millinen kupariputki jonka sisällä on noin 40 millinen. Välitilassa kiertää glykoliseos joka menee ilmanvaihtokoneen kennolle jossa danfossin kapillaarianturilla varustettu patteriventtiili säätelee tuloilman lämmöksi jotain 22. ja siis vaihtimen keskiputkessa kulkee kattilavesi. Putkien päitä on hydraulisella letkuprässillä supistettu ja uushopealla kasattu koko rumilus.
talvella kun varaajassa on lämmöt 80, 40 ja ehkä 30 alimpana, niin kyllä yksi iso pesä riittää. Käsite on niin väljä ettei sillä voi verrata mitään. Iso pesä kuivaa, painavaa kouvua voi kai sisältää tuplasti energiaa kuin esim. harvasyinen harvennusmänty josta saa melkeen puremalla paloja. Eli on aika lailla erilaisia pesällisiä. Kun latoo painavaa koivua pesän täyteen niin saa seurata ihan lopussa että jos on lämmöt 80, 80 ja 80, ei enää kovin paljoa puuta kestä pesässä olla, ettei saa overheat tilttiä vielä loppuillasta.
Viiden kuution varaajaan olettaisin että menisi 2-2.5 täyttä IKEA kassillista jos aletaan jostain 30-40 asteesta ja lopuksi on 80 läpi koko varaajan..
kaikki arviointi on heikolla pohjalla jos ei ala heti tarkalla puun punnituksella. Se olisi ainoa tapa todentaa että mitä meni. Itse olen vetänyt siihen rajan etten ala niin tarkaksi.
kaikkiaan tunsi takaraivossa kuitenkin selvä eron kun yläpaloisesta vaihtoi käänteiseen. Ilman tarkkoja lukemia tuntui vaan heti että tulee raahattua joka kertaa liikaa puuta / lataus.
Jos olet polttanut 220 savuilla ja laite pyörittää puhallinta 100% vauhdilla, et oletettavasti ole päässyt siihen palotulokseen jota on odotettavissa. Eli hyötysuhde ja puusta saatu lämpömääräkin ovat jääneet vajaaksi ( sorry, tämä on vain tällaista arviota) . Eli iloista yllätystä on vielä odotettavissa, kun poltto kerran alkaa osua siihen että täysui toisioliekki palaa ja kaikki palava saadaan talteen.
Itse hymähtelin puistelin päätä kun minulle ehdotettiin että laitappa grillihiiliä ensin vaikka 5 kilon säkki pohjalle, sytytä ne ja lado pesä täyteen. kerran alkuvaiheessa sen sitten tein ja silloin vasta tajusin miten käänteispalo pelaa kun kaikki on niinkuin suunnittelija on haaveillut. Kokeile! Se on siitäkin hyvä homma, että ei tervitse pähkäillä, että miten ja millaista tavaraa oikein pitäisi laittaa että saisi sen huippusuorituksen aikaan. Siinä on oikotie nappitulokseen kun panee ne grillihiilet pohjalle. Se on palotapa ja tilanne jossa kaikki on niinkuin pitää. Pistää muistiin sen miltä se näytti ja onpa helppo toistaa, jos on vähänkään hiiltä sammuneessa pesässä. Kokeilemalla oppii laittaman pohjalle sitten semmoista puuta joka haihtuu aika pian ja hiiltyy, eli alkaa tuottaa hilipatjaa saman verran kuin sitä kuluu.
joskus voi jäädä esim. isoja puita vierekkäin niin ettei ne sorru ja murene jolloin avautuu aukot suoraan nieluun. Silloin voi tulla savuihin esim. hajua tai jopa näkyvä savu tulla takaisin. Kun sekoittaa pesän alaosan ja kasaa hiilet keskelle, katoaa haju ja savu.
En ole mikään mustan vyön kattilateknikko, mutta jos haluat että kattilasi näyttää parhaat kykynsä helpolla, niin laita max savukaasut ( ihan puhdas konvektio) vaikka 230-250, kasaa isoja grillihiiliä ämpärillinen siihen keskelle keoksi niin että rako peittyy, laita kattila päälle että ilma virtaa, laita paperin palalla, tikulla tai toholla hiiliin hehkuvat alut, katso että hehku laajenee, laita vaikka pohjan pinta- alan peitto eli yksi kerros semmoista sopivaa klapia/ pyöreää kuivaa puuta hiilten peitoks ja päälle sitten isoja puita taikka samaa klapia. Kuulostele ja odottele että palo alkaa kiihtyä ja seurailen savulämpöjä. Lämmön nousu ei saisi lyödä päätä "kattoon " 200 paikkeilla ( eikä se hiilispeciaalilla sitä voikaan tehdä) eli jäädä juromaan joka tapahtuu epäedullisen tai väärän puutäytön kanssa joskus. Sen sijaan uskon että lämpö nousee viivasuoraan kunnes puhallin rajoittaa. odota vielä hetki ja jos kiinnostaa niin kurki alaluukusta. heti avauksen jälkeen näkee palotavan ja tilanteen. Palokourussa pitäisi olla kirkas liekki ja punaisenpuhuvat seinät. Piipusta ei saisi mitään väriä tulla, vaan värinää. Silloin on käsittääkseni palo sitä mihin kattila on suunniteltu. Hiiliä suosittelen siksi että se huippupalo on niin satavarmaa. Se jää muistiin " omaksi enänätykseksi" johon sitten osaa aina pyrkiä. Hiiliä siis ei sen jälkeen ikinä enää tarvitse ostaa, niillä vaan saa helposti demon siitä mihin kattila pystyy.
hauska ilmiö on sekin kun todella kuumalla ja pienijakoisella polttoaineella ei saavuta läheskään sitä lämpöä mitä ulkokuivalla halkomattomalla puulla jssa jopa kosteita seassa. On sekin koettu. Kun liian kaasuuntuva pesällinen syttyy, se hyppää heti ylirikkaaksi ja tilanne ei korjaannu pitkään aikaan. Kaasujen lämmöt jää alle 200 ja pesässä on hirveä loimu ja hehku, mutta palokaasujen lämpö ei vain nouse! siten saa poltettua puoli pesää hukkaan. Se on sama kuin ajaa moottoria ryyppy päällä. bensaa kuluu muttei kiekaise kierroksia....
Pikapelastus tuommoiselle on jos saa ujutettua esim. puolikostean halkomattoman koivun siihen nielun tukkeeksi. se hetkeksi tukahduttaa lähes kaiken palon ja sitten se rikas kaasu alkaa kapeista raoista puhaltua alapesään. sille toisioilma jo pärjää ja saa sen palamaan. Tuloksena voi olla lohikäärmeen aivastus eli tussaus mutta sitten palaa oikein.
