Näissä hommissa saa unohtaa nuo "tulenkestävät"teräkset. Olosuhteet ovat niin ankarat ettei ne kestä kovin pitkään arina- eikä palokammio aineena. Pitkäikainen ja toistuva hehkutus vuoroin hiillettävässä vuoroin hapettavassa tilassa johtaa rakeenkasvuun, hilseilyyn ja palamiseen. Palamiskaasujen sisältämä vesi, vety ja hehkuva hiili reagoi myös herkästi metallin kanssa, tuhoutuminen etenee raerajoja pitkin.
Metallien tulenkestävyyttä parannetaan mm. lisäämällä kromia ( yli 25 % ), nikkeliä ( 15 - 20 % ) ja piitä. Kromioksidi toimii suojaavana kerroksena ( vrt ruostumaton teräs )
Turbiinimetallitkaan ei joudu juuri 800 -900 kovempiin lämpöihin. Niiden ominaisuuksiin kuuluu enempi virumiskestävyys ja kuumalujuus. Puunpoltossa ollaan kuumimmilaan yli 1300 C.
Omaan "repaleeseen" on tarkoitus tehdä palokammio ihan patarautapellistä muottia vasten pokkaamalla/pakottamalla, sarjatyönä tehden niitä olis varastossa ja vaihdettavissa vaikkapa nuohouksen yhteydessä. Metalliset arina- ja vastaavat rakenteet on mahdollisia jos ne on riitävän halpoja ja helposti vaihdettavia.
Sikakalliita yleensä noi varaosina ostettavat käänteispaloisten arinakivet, mielessä on käynyt että ne vois "pinnoittaa" omatekemällä valukerroksella, joka olis halpa ja syht helppo tehdä esme vuosihuollon yhteydessä.
Mistähän saisi tuota avaruussukkulan siivissä ollutta suojakilpi-ainetta. Jossain tiedeohjelmassa laborantti otti paljain sormin hehkuvan palan ja selitti ettei se polta sormia koska sen lämmönjohtavuus on niin huono ettei kuumuus siirry sormiin!
