Ei näytä kovin hyvin palavan kun on noin lämmin väri liekissä?
Kaasutuskattilassa pitää liekin olla juuri tuommonenn.
Noissa videoissa muutamat lieskat olivat tosin värjäytyneet keltaisiksi mikä tarkoittaa sitä että pieniä määriä pitkiä hiilivetyjä karkaa toisiopalotilaan.
Tavoitehan on että toisiopalossa olisi pääasiassa vain häkää, vetyä ja metaania palavina kaasuina, ne palavat nopeasti, puhtaasti ja kuumalla liekillä eikä liekki ei ole kovin pitkä.
Jos liekki on kovin keltainen ja/tai punainen , siinä on runsaasti krakkautumattomia hiilivetyjä (= tervaa ). Niiden palaminen kestää pitkään, jopa konvektioon saakka, eikä liekin lämpötila ( lämpimästä väristä huolimatta ) ole kovin korkea. Lisäksi ne ovat niitä, jotka karstottuvat konvektion pintaan.
Kun pitkiä hiilivetyjä pääsee paljon toisiopaloon, ne ei ehdi aina pikoutua eikä palaa, vaan osa tarttuu konvektioon ja osa päätyy hormin kautta taivaalle ( = naapurin nenään ).
Tuo on se pointi, jota olen ajanut takaa hokemalla "palaminen kuntoon". Luulen että useimmat käänteispolttajat ovatkin enemmän alapalopolttajia kuin kaasutuspolttajia. Jotta viimeisetkin tervaaineet saataisiin poltettua ovat kaikki kattilan valmistajat tehneet toisiopalotilan mahdollisimman pitkäksi ja pyörteileväksi. Hyvä sikses.
Toinen pointtini on että huonoa kaasutusta ei lambda ( eikä muukaan automaatio ) pysty parantamaan. Mitä paremmin kaasutus toimii, sitä pienemmällä yli-ilmalla päästään ja siinä vaiheessa lambdan merkitys on tärkeä. Kaikki prosessiin menevä ilma lämmitetään palamislämpötilaan ja jäähdytetään savukaasujen poistumislämpötilaan; mitä vahemmän ilmaa sen enempi lämpöä. Uskoisinkin että parhaat hyötysuhteet tullaan saamaan alle 1 ilmakertoimella.
Miten tuo "oikeaoppinen" kaasutus saadaan aikaan on sitten oma juttunsa. Kaasutus on monisäikeinen prosessi, monia tasapainoreaktioita seilaa edestaas, monia muuttujia on sotkemassa palettia?
Omalta osaltani tämä vois olla aloitus tulevalle topikille: "Palaminen kuntoon"
