Kerrompa omista latausventtiilikokemuksista.
Kattila Etna K-30 ja 2000 litran varaaja asennettiin vuonna 1989. Kattilavalinta oli pitkän vänkäyksen tuloksena tuo, minä halusin Etnan ja kaikki muut (ammattilaiset ja ammattilaisina itseään pitävät) suosittelivat 240 Arimaksia.
Putkimies asensi latauspumpun ilman mitään kiertoja ja sitä ohjaamaan termostaattikytkimen kattilan yläosaan. Sanoi minun Termovaari ehdotusten olevan turhia, noin se on aina tehty. Piti toimia niin, että kun vesi lämpiää 80 asteiseksi, lähtee pumppu käyntiin ja kaikki toimii sitten automaattisesti. (Ilmaläpät oli putkimiehen ohjeissa mamiksia varten, kattilaa tuli polttaa alaluukku auki..

)
No, 80 asteessa pumppu sitten käynnistyi, lämpö nousi vielä 90 asteeseen, kunnes kylmä vesi täytti kattilan napseen säestyksellä. Tietysti pumppu sitten pysähtyi mittarin näyttäessä kattilan lämpötilaksi 30 astetta. Sama eestaas humpaaminen jatkui, kunnes varaaja oli lämminnyt.
Arvelin ettei tuo ole kattilan terveydelle hyväksi ja pyysin toista putkimiestä asentamaan systeemiin sen Termovaarin, DN32, 72 astetta. Ja yläputkeenhan se silloisten ohjeiden mukaan tuli.
Kattilan lämpö pysyi sen jälkeen tasaisempana, mutta termari kun avautui 72 asteessa, kattilan lämpömittari näytti siinä vaiheessa vasta 60 ja paluulämpö kattilaan jotain 45-50 astetta. Varaajan lämpö jäi matalaksi ja aina piti lämmittää varaajaa toiselle kierrokselle, jotta sai lämpimän veden riittämään hieman paremmin.
Kun kattilan minimikäyttölämpötilaksi tyyppikilvessä määrättiin 70 astetta ja paluulämpötilaksi ohjeessa muistaakseni 60 astetta, ajattelin parantaa systeemiä omin käsin. Itse kun tekee, niin hyvä tulee...

Siirsin Termovarin alaputkeen ja sain paluulämpötilaksi sen 72 astetta.
Termovaarissa ei ole ohitusputken kiertoa sulkevaa läppää, joten se tarvitsee ohitusputkeen jonkinlaisen kuristuksen, että termostaatin avauduttua vesi kiertää varaajan kautta, eikä edelleen ohitusputkea pitkin. Minun kattilahan päästelee pieniä röyhtäisyjä, jos paine laskee alle 1 bar. Nuo kuplat saivat sitten Termovarin toimintaa sekaisin. Joskus kierto loppui ja lämpötila kattilassa nousi sataan ja vedonsäädin laski ilmaläpät kiinni. Jossain vaiheessa kierto rupesi taas toimimaan, mutta tasaista toiminta oli harvoin. Myös varaajan ollessa lämmitystä aloitettaessa normaalia lämpimämpi tai jos se oli jo lämmennyt läpeensä ja lämmitys lähti toiselle kierrokselle, nousi paluulämpötila reilusti normaalitilanteeseen nähden. Kun tuota ohitusputkea ei suljeta kokonaan, pääsi paluuseen sekoittumaan aina myös kuumaa vettä, vaikka varaajasta tuleva vesi olisikin ollut jo sen 72 asteista.
Nyt kun vaihdoin varaajiksi 2 kpl 1800 litran Jämiä, vaihdoin latausventtiiliksi Esbe VTC 511 DN32 75 astetta. Siinä ohitusputki sulkeutuu varaajakierron avauduttua, joten kuristusta ohitusputkessa ei tarvita. Harkitsin pitkään myös noita valmiita latausventtiili-pumppu-paketteja, mutta tuossa Esbessä sain tarvittavat ominaisuudet ja lisäksi vapauden pumppun valintaan ja sijoitukseen. Vapaakierto-ominaisuutta Esbessä ei ole, mutta varaajien sarjaankytkennän takia se ei minulla tomisikaan. Putket kulkevat ylös-alas ja estäisivät vapaakierron. Nyt paluulämpötila pysyy tarkasti tuossa 75 asteen kieppeillä, eikä kupilen takia ole ollut mitään ongelmia. Venttiili riittää esitteen mukaan 150kW kattilalle asti.
Lisätään linkki. Latausventtiilit sivulta 19 alkaen.
http://callidus.fi/sites/default/files/esbe_luettelo_2012-13_3.pdf